keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Otavan Oppikirjojen Kuvituskilpailu


Kustannusosakeyhtiö Otava järjesti Oppikirjojen kuvituskilpailun, ja siihen osallistui kaikkiaan 113 kuvittajaa. Harmillista vain, ettei Otava julkaissut voittajatöitä nettisivuillaan.  

Kilpailusta ei tullut allekirjoittaneelle mainetta tai mammonaa, mutta näitä haastavia tehtäviä oli mukava tehdä.

Tässä minun työnäytteeni:








http://www.otava.fi/ajankohtaista/oppimateriaalit/2010/fi_FI/Kuvituskilpailu_ratkennut/








lauantai 15. joulukuuta 2012

Tähtivaeltaja 4/2012



"..Vaikka rujohko tussaus peittääkin lyijykynäjäljen herkimmän taituruuden."


Tähtivaeltaja 4/2012 on juuri ilmestynyt ja sarjakuvakatsauksessa arvostellaan myös Yö Huutaa Armoa. Albumin arvostelu on sopivasti Egmontin julkaiseman Gigi Simeonin historiallisen giallon, Katse Pimeydestä, jälkeen. Katse Pimeydestä kuuluu Egmontin Pulp-pokkareihin. Sarja, jolle toivon pitkää ikää.

Tässä arvostelu kokonaisuudessaan:

" Esiin on nostettava myös kotimainen giallo-viritelmä, Hannu Kesolan ja Jussi Piirosen Yö huutaa armoa(Musta Ritari). Se on huomattavasti Katse pimeydestä-teosta suoraviivaisempi elokuvapastissi.

Vuoden 1972 Italiaan sijoittuvassa tarinassa nimeämättömäksi jäävää kaupunkia kiusaa yössä vaaniva puukkotappaja. Terä vain välähtää pimeydessä, ja pian puistossa roikkuu jälleen uusi alaston naisruumis. Siinä sitä riittää ihmeteltävää tympiintyneelle etsivälle, jota pomot pompottavat.

Aidon giallon tapaan jutun ratkaisuun on upotettu yllättävä tvisti sekä moraali, jota jälkinäytös hienosti korostaa.

Piirros ajaa asiansa, vaikka rujohko tussaus peittääkin lyijykynäjäljen herkimmän taituruuden. Häiritsevintä ohuen albumin ulkoasussa on tekstin supisurkea ladontatyyli, jolla tosin saatetaan tavoitella vanhojen suomeksi julkaistujen italosarjisten tunnelmaa -ratkaisu ei kuitenkaan toimi."


Arvostelun kirjoitti Tähtivaeltajan päätoimittaja Toni Jerrman.



















keskiviikko 12. joulukuuta 2012

maanantai 3. joulukuuta 2012

Miehet Jotka Vihaavat Naisia









                                                                 http://www.wsoy.fi/




sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Hell Comes To Frogtown(1988)


Ennen elokuvan alkutekstejä katsojalle selitetään, että ydinsota on runnellut maailman ja mutantit ovat kansoittaneet sen.

Kaupungin raunioilla naamioitu ja vihreäkäsinen kummajainen on löytänyt maasta vapaudenpatsaan miniatyyrin. Ihminen hyökkää takaa, työntää naamiohepun maahan ja paiskaa miniatyyrin raunioille.

Naamioheppu kohottaa revolverinsa ja ampuu ihmisen. Seuraa hiljaisuus...Olio nousee ylös maasta ja päästää...

...kurnutuksen.



Alkutekstien aikana minä jo hypin sohvalla ja heristän nyrkkiäni, koska tulossa on elokuvailta, jollaista harvoin kokee.

Seuraavaksi siirrytään sankariin, He-Manin ja Han Solon yhdistelmältä näyttävään, Sam Helliin(Roddy Piper, John Carpenterin They Livesta), joka istuu tuolilla metallivaipoissaan. Eräänlaista hallitusta johtavat naiset kertovat hänelle, että hänen munaskunsa ovat nyt valtion omaisuutta ja että jos hän haluaa vaipoista eroon, on hänen pelastettava joukko naisia mutanttien kynsistä.



Mukaan Frogtowniin lähtee Sandahl Bergmanin(Conan-barbaari)näyttelemä hoitsu ja aerobikkaajalta näyttävä sotilas.

Matkasta tulee navanalushuumorin kyllästämä seikkailu, joka on paljon velkaa Star Warsille, Asfalttisoturille ja Muppeteille.




Hell Comes To Frogtown on niitä elokuvia, joita katsoessa toivoo, että Hollywoodissa tehtäisiin vielä samanlaisia elokuvia, otettaisiin riskejä ja että kaupungin elokuvateollisuudessa olisi vielä tekemisen meininkiä jäljellä.






Myös nämä elokuvat ovat hämmästyttäneet ja kummastuttaneet minua tällä viikolla: