Ja saapuu yö...

Ho il Coltellon viimeisten sivujen tussaus on nyt käynnissä.  Kokonaista sivua en voi valitettavasti pistää tähän postaukseen(se paljastaisi liikaa lopun juonesta ja haluan pitää kaikki tarinan yllätykset luonnollisesti vielä salassa), mutta tässä puolikkaan sivun lyijykynät ja tussit.

Alla myös kaksi tärkeää henkilöä albumin lopusta, herra ja rouva Ricci.

Maailman paras sarjakuvalehti?(aka Vanha herra muistelee osa 1)

Kesä 1989.


Pyöräilimme kaverini kanssa entisen kotikaupunkini uimarannan rantaan, jossa oli myös kioski.


Uinnin jälkeen, rannalla kuivatellessamme, kaverini kaivoi taskustaan juuri tarpeeksi rahaa ostaakseen karkkia tai jäätelöä. Rahaa karkkiin ja sarjakuviin hän tienasi keräilemällä pulloja ojan pientareilta ja puskista.


Menimme katsastamaan kioskin tarjonnan. Kioskissa oli pieni lehtiteline, jossa oli myös muutamia sarjakuvia. Eräs sarjakuvien kansista kiinnitti huomiomme toisia paremmin. Se oli jotain, mitä kumpikaan meistä ei ollut ennen nähnyt. 


Kannessa hurjannäköinen kaveri oli ahdistettu seinää vasten, mutta silti hän taisteli aseet laulaen. Kannessa luki "Tuomari". Sen oli pakko olla maailman paras sarjakuvalehti. Kaverini jätti karkit ostamatta ja osti lehden.

En osannut vielä tuolloin lukea, joten kolme vuotta vanhempi kaverini tulkkasi minulle Tuomarin ensimmäisen oman lehden tapahtumia ja minä kuuntelin ja katsoin kuvia haltioituneena.

Tuo kesäinen päivä on jäänyt mieleeni todella hyvin ja viimeksi tänä viikonloppuna palasin tämän itselleni tärkeän lehden pariin. Tarina ei ole vuosien saatossa menettänyt pätkääkään tehostaan ja Mail-Manin(Suomen julkaisun toimittaja ja kääntäjä) kirjoittamat alkusanat lehden sisäkannella nostavat vieläkin hymyn huulille. 

Jenkeissä Punisher: Circle of blood-nimisenä tunnettua tarinaa Marvel ei aluksi suostunut julkaisemaan, koska Tuomari oli hahmona heistä turhan väkivaltainen. Mutta kun Circle of bloodissa mestarillista jälkeä tekevä ja tuolloin yksi Marvelin kysytyimmistä piirtäjistä, Mike Zeck uhkasi irtisanoutua Marvelilta kokonaan, heltyivät isot pomot julkaisemaan minisarjan. Loppu onkin historiaa. Circle of blood myi nopeasti loppuun ja poiki Punisherille oman, kuukausittaisen lehtensä. 

Punisherhan on seikkaillut myös valkokankaalla kolmen elokuvan verran, lipputuloissa mitattuna huonolla menestyksellä. Tämän vuoden Comic Conissa Punisherin näyttelijä numero kaksi, eli Thomas Jane esitteli tekemänsä Punisher-lyhytelokuvan, joka on vähintäänkin itse elokuvien tasoinen.

Tässä tämä lyhytelokuva kokonaisuudessaan:

Vaikka kovasti Janen Punisher-tulkinnasta pidänkin, minulle ainoa oikea Tuomari on Dolph Lundgren maagiselta vuodelta 89.

Dark Knight Rises

Jerry Cotton-julkaisemattomat sivut

Kun piirtämäni ja käsikirjoittamani Jerry Cotton-sarjakuva jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle kesällä 2011 Cotton-lehdessä, Lohikäärmeen pojan toista jaksoa ei julkaistu. Tässä tuo 6-sivuinen jakso kokonaisuudessaan.

Uskon vakaasti, että tulen palaamaan Cottonin pariin vielä tulevaisuudessa. Toivottavasti myös piirtämistäni yli 100 sivusta Cotton-sarjakuvaa kootaan joskus vielä kokoelma. Olisi sääli, jos ne jäisivät unholaan.

San Diego Comic Con

San Diego Comic Con International alkaa huomenna(tai oikeastaan tänään, koska keskiviikko on preview night.) Haikeana päätin muistella viime kesän San Diegon matkaa.

Comic Con oli minulle, vannoutuneelle sarjakuva/elokuvanörtille, unelmien täyttymys. Olin unelmoinut matkasta jo pitkään ja kuullut pelkkää hyvää itse tapahtumasta.

Kun ensimmäistä kertaa kävimme katsomassa itse tapahtumapaikkaa, Convention Centerin massiivinen koko hämmästytti. Matkaväsymys oli minulla tipoteissään, enkä jaksanut odotella torstaille, jolloin pääsisin sisälle.

Ensimmäinen päivä meni tunnustellessa yleistä ilmapiiriä, kierrellessä ja vältellessä eksymästä pelipuolelle, jossa oli lievästi sanottuna hullu meininki.

Paljon on ollut puhetta, että peli-ja elokuvateollisuudet nakertavat Comic Conin uskottavuutta, ja on hankala pistää vastaan, kun vertasi kuinka paljon enemmän ihmisiä oli pelipuolella, verrattuna sarjakuvapuoleen.

Kaikkein ikimuistoisimman hetken koin perjantaina, kun olimme tulossa San Diego Zoosta.

Kävelimme erään hotellin ohi ja vilkaisin ohimennen hotellin tupakkapaikalla seisoskelevia, kiivaasti keskustelevia miehiä. Katsoin toisen kerran, koska yksi herroista näytti kovin tutulta.

Frank Millerhän se siinä toipui kovasta paneelista fanien ja PR-henkilön seurassa. Mainitsin asiasta paremmalle puoliskolleni ja ennen kuin huomasinkaan, hän oli kaivanut kynän ja paperia esille ja kehotti minua hakemaan nimikirjoituksen.

Frank Miller on sarjakuvapiirtäjistä minulle ainoa, jota fanitan, niin kuin jotkut fanittavat leffatähtiä. Koska rispekti on niin kova kyseistä herraa kohtaan, enhän minä millään uskaltanut mennä Millerin juttusille.

                                        

Miller oli jo sujahtamassa hotellin syövereihin, kun minä juoksin hänet kiinni hotelli aulassa ja kysyin hänen PR-henkilöltään, saisinko kenties sarjakuvataiteilijalta nimikirjoituksen. PR-henkilö vastasi kieltävästi, mutta Miller itse tuli hymyillen ottamaan minulta kynän ja paperin ja sanoi "Sure"

Kirjoitettuaan nimmarin hän hymyili ja katosi hotellin aulaan.

Tämä oli yksi hienoimmista hetkistä elämässäni, joten päätin tehdä nimmarille jotain spesiaalia.

Ostin Comic Conista Dark Knight Returnssin kaikki neljä lehteä ensipainoksina, ja tein niistä taulun seinälleni:

Sunnuntaina oli aika ensikertalaisen hyvästellä Comic Con ja luvata, että takaisin palaan ihan varmasti vielä joskus.

Ho il Coltellon kansi ja Kevin Smith-huumaa

Lisää matskua Yö huutaa armoa-albumista. Tässä kyseisen teoksen kansikuva, jonka tein jo maaliskuussa, eräänä viikonloppuna. Aikaa koko teokseen meni kolme antoisaa päivää. Taas opin uutta tietokoneella maalaamisesta.

Mielestäni onnistuin kohtuullisesti tavoittamaan giallo-elokuvien julisteiden tunnelmaa 70-luvulta. Musta ja voimakas punainen hallitsevat kokonaisuutta.

Olen viimeaikoina ollut ihan pähkinöinä tästä sarjakuvasta, enkä millään jaksaisi odottaa sen julkaisua. 

Eilen olin Ruisrockissa paremman puoliskoni ja kavereideni seurassa ja helteistä päivää vietettiin vaihtelevan tasoisen musiikin seurassa.

Koska, ihmeellistä kyllä, minulla ei ollut tänään aamulla päänsärkyä, aloitin aamulla piirtämään uutta sivua Yö huutaa armosta. Pian huomasin, etten saanut millään ajatuksia kasaan ja piirtäminen oli mahdotonta. Luovutin suosiolla ja raahauduin katsomaan Kevin Smithin Chasing Amy-elokuvaa, jonka aiemmin tällä viikolla kokoelmaani hankin.

Elokuvassa oli Kevin Smithille ominaista sarjakuvista puhumista ja todella pitkiä vuodatuskohtia, ja kaikki muutenkin näytti olevan kunnossa, mutta leffan päätyttyä olin aika pettynyt. Chasing Amy ei millään tavoittanut samaa hilpeää henkeä kuin Clerks tai vaikkapa Mallrats.

Kevin Smithistä, tuosta New Jerseyn lahjasta maailmalle, puhuttaessa  en voi olla nostamatta esiin Smithin tuottamaa, maailman parasta tosi-tv-sarjaa, Comic Book Men. 

Sarja seuraa Smithin omistaman, New Jerseyssä sijaitsevan, sarjakuvakaupan arkea. Jay and Silent Bob`s Secret Stashissa työskentelee ja vierailee mitä erikoisempia persoonia ja sarja koukuttaa heti ensimmäisestä jaksosta alkaen. Walter Flanagan, sarjakuvakaupan pomo, on muuten piirtänyt Smithin kirjoittaman todella toimivan ja jopa järkyttävän Batman tarinan, joka on julkaistu trade paperbackeina, Cacophony ja Widening gyre.

Tässä Comic Book Men:

HO Il COLTELLO 

Joskus hommat vain luonaavat. Tällä viikolla olen kolmessa päivässä tehnyt neljä lyijykynäsivua. Työskentelytahtini paremmin tuntevat tietävät, että tällainen nopeus on minulle harvinaista. 






Nämä kaksi sivua ovat minun ja Hannu Kesolan tänä vuonna ilmestyvästä Yö Huutaa Armoa-sarjakuva-albumista. Viisi sivua on vielä piirtämättä lopusta, sitten14 sivua tussausta ja sivut Hannulle tekstitettäväksi ja neljän vuoden työ on valmis. Toivottavasti saan koko sarjakuvan valmiiksi heinäkuun aikana.

Yö Huutaa Armoa kertoo etsivästä, joka yrittää saada italialaista pikkukaupunkia terrorisoivaa sarjamurhaajaa kiinni. Luvassa on yllättäviä käänteitä, kauhua ja giallo-lajityypille ominaista pervoilua..

Gialloista puheen ollen, katsoin tänään, kun lepuuttelin piirtokättäni mestariohjaaja Dario Argenton parhaan elokuvan ja yhden parhaista gialloista, tässä traileri: