Ränsistynyt hevostalli

Hollannista...

...ostetaan lisää hevosia. Ensimmäinen ruutu sarjakuvasivusta.

Draamaa...

...kahvikupin äärellä.

Horsing Around

Olen viime aikoina viettänyt paljon aikaa näiden komeiden otusten seurassa...

Severed

Oli aika, jolloin luin pelkästään kauhusarjakuvia. Se oli aika, jolloin kauhusarjakuvan kenttää hallitsi mies nimeltä Steve Niles. Hänen näkemyksensä vampyyreistä, zombeista tai vaikka Frankensteinin hirviöstä toivat jotain uutta näihin jo aikoja sitten kuiviksi imettyihin aiheisiin.

Mutta Steve Nilesin kynä tylsistyi ja hänen kirjoittaessaan yhä huonompia tarinoita minun kiinnostukseni uutta kauhusarjakuvaa kohtaan lopahti...

...sitten tuli Severed.

Imagen julkaiseman minisarjan kirjoittajana toimii minulle jo ennestään Batmanistä tuttu Scott Snyder ja kuvituksesta vastaa unkarilainen Attila Futaki. Futakin näytesivut ja juuri oikealla tavalla kauheat kannet saivat minut kiinnostumaan Severedistä toden teolla.

Kolmessa ensimmäisessä Severedin numerossa Futaki itse myös värittää ja jälki on värejään myöten aika Bernie Wrightsonmaista ja minä olen tunnetusti Bernien suuri fani. Numerosta neljä lähtien värittäjänä toimii ranskalainen Greg Guilhaumond, joka ei suoriudu tehtävästään ihan puhtain paperein.

Nuori Jack Garron karkaa kasvattiäitinsä luota etsimään oikeaa isäänsä. Samaan aikaan toisaalla, mutta ei kaukana, mies kaappaa lapsia, heidän hyväuskoisuuttaan hyväksikäyttäen.

Jo ensimmäisessä numerossa selviää, että mies on tatuoitu kannibaali, joka syö lapsia...Hänellä on oikeasti veitsenterävät hampaat, joiden päällä hän pitää hammasproteesia.

Jack ei aavista mitään, kun heidän tiensä viimein kohtaavat...

                                                       Ensimmäisessä numerossa Porteriksi itseään
                                                       kutsuva kannibaali paljastaa todellisen luontonsa
                                                       ja todelliset hampaansa.


Severedissä on sama ongelma kuin Steve Nilesin kirjoittamassa 30 days of night-sarjakuvassakin. Kummankin alku on todella vahva, mutta loppu ei lunasta lupauksia.

Severedin loppuratkaisussa ei vajota niin alas kuin 30 days of nightissä, mutta silti pettymys valtaa mielen, kun Severedin viimeisen sivun on kääntänyt.

Jackin karkaessa tien päälle Severedin alussa, olin jo valmis nostamaan sen vuoden kovimpien sarjakuvien joukkoon. Kannibaalin esittelykin on sarjakuvakerrontaa parhaimmillaan.

Myös Futakin siirtyminen syrjään värittäjänpallilta osoittautuu virheeksi. Viimeisessä numerossa on luvassa suuria paljastuksia, mutta värit ovat niin synkät, että tapahtumista on vaikea pysyä kärryillä ja lukijan mielenkiinto lopahtaa.

                                                        Guilhaumondin värit ovat liian tummat
                                                        Severedin viimeisessä numerossa

Severedillä oli paketti kasassa melkein loppuun asti, mutta viimeisen numeron epäuskottavuudet olivat ainakin minulle liikaa ja jokaiseen kauhutarinaan kuuluva shokeeraava lopetus oli liian kliseinen.

Amerikassa sarjakuva on ollut hitti, joten voi olla, että Severedin tarina vielä joskus jatkuu...

It`s Tuesday!