Hannu Kesola & Jussi Piironen: Night Screams For Mercy(2015)

Night Screams For Mercy (Yö Huutaa Armoa) on nyt tilattavissa etukäteen kustantaja SST Publications:n sivujen kautta.

https://www.sstpublications.co.uk/Night-Screams-for-Mercy.php

Enpä olisi kaksi vuotta sitten kesällä uskonut, viimeistellessäni kovaan tahtiin albumin loppusivuja, että näen albumin painettuna englanninkielelle.

Yö Huutaa Armoa- albumin tekemisen olimme aloittaneet jo muutamaa vuotta aikaisemmin (kiitos Helsingin Sarjakuvafestivaaleilta alkaneen yhteydenpitomme Hannu Kesolan kanssa). Kiireet painoivat päälle ja sarjakuva olisikin tuolloin jäänyt kesken, jollei herra Musta Ritari itse, eli Mikael Mäkinen olisi Hannulle ja minulle ehdottanut albumin loppuunsaattamista.

Hän tarjoutui julkaisemaan alun perin omakustanteeksi tarkoitetun sarjakuvamme oman kustantamonsa kautta.

Ongelmaksi muodostui albumin pituus.

Olimme Hannun kanssa ajatelleet albumista 32- sivuista, mutta Mikael "isällisellä" otteella kehoitti meitä tekemään loppuun vielä muutaman sivun lisää.

Tällainen ratkaisu voisi olla tuhoon tuomittu jos asialla olisi joku vähemmän kyvykäs kirjoittaja, mutta Hannu pisti parastaan ja mielestäni tarinan siirtäminen Italian maaseudulle toimii erinomaisesti vieden tarinan ihan uuteen, sysimustaan suuntaan.

Artistin näkökulmasta albumin loppusivut ovat paremmin piirrettyjä kuin alkusivut. Mietin pääni puhki tiettyjä kuvakerronnallisia ratkaisuja ja ne venyttivätkin sivumäärää entisestään.

Kiitos Hannulle kun antoi minun lisätä kaikkea ylimääräistä (lue: pervoilua)tarinaan.

Kesällä 2012 sain piirrosurakan valmiiksi ja saman vuoden syksyllä albumi ilmestyikin Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla.

Ja nyt suurella sydämellä tekemämme albbari on ilmestynyt englanniksi.

Suurena ja kovakantisena laitoksena laatukustantamo SST: n kautta.

Esipuheen teokselle on laatinut mm. Robert Harmonin Liftarin ja Kathryn Bigelowin Pimeyden Läheisyyden käsikirjoittanut Eric Red.

Kun kuulin, että herra Red kirjoittaa esipuheemme, en uskonut korviani. Hän kirjoitti oikein lämpimästi sarjakuvastamme ja Giallo-fanina hän "tajusi" sarjakuvan niin sanotun jujun.

Lopussa myös luonnoksieni kera on Marvel- artisti Kyle Hotzin piirtämä pin-up, josta myös taannoin valmistettiin patsas Helsingin Sarjakuvafestivaaleille.

https://twitter.com/jussipiironen

https://twitter.com/hannu_kesola

https://twitter.com/SSTPublications

https://www.sstpublications.co.uk/

http://www.mustaritari.fi/

Daredevil- trailer

Netflixin Daredevil- sarjan traileri on nyt katsottavissa.

Niin kuin olen varsinkin Twitterin puolella hehkuttanut melkein joka viikko, odotan kyseistä sarjaa kuumeisesti ja se on minulle alkuvuoden kuumin tapaus.

Traileri oli kyllä hieno, mutta ei se vielä suurempia tunteita herättänyt, eikä niitä kuuluisia kylmiä väreitä.

Olin odottanut ehkä isompaa mieninkiä, eli ei ihan noin maanläheistä kamaa.

Tulevasta sarjasta inspiroituneena olen lukenut muutaman vanhan suosikkini sarvipään seikkailuista.

Millerin ja Mazzucchellin Born Again on mielestäni yksi hienoimmista sarjakuvista koskaan, sarjakuva johon tulee tartuttua säännöllisin väliajoin, kun haluaa muistuttaa itseään mistä hyvät sarjakuvat onkaan tehty.

Eihän tätä meikäläinen voi hehkuttaa tarpeeksi. Sarjakuvassa on juuri oikea annos vakavuutta ja täysin pähkähullua meininkiä (viittaan ylipainoiseen salamurhaaja- sairaanhoitajaan ja Nukeen, tottakai).

Mazzucchellin piirros asetti standardin modernille supersankarisarjakuvalle ja kyseessä on piirrosjälki, jota vieläkin jäljitellään.

Frank Millerin ja John Romita Jr:n Man Without Fearia en ole lukenut vuosiin ja muistan se olleen timanttista kamaa.

Tarina julkaistiin Suomessa kahdessa lehdessä ja ensimmäinen lehdistä onkin oikein menevä Elektran tullessa kehiin ensimmäistä kertaa.

Tarinan loppupuolisko eli toinen lehdistä onkin sitten vähän väsyneempi tapaus. Kuvioihin liittyy muksu, jota Matt alkaa valmentamaan ja joka sitten kidnapataan.

Nuoremman Romitan puhtikin alkaa hiipumaan loppua kohden, koska tarina venyi kymmeniä sivuja aikaisemmin ajatellusta sivumäärästä.

DD:n punainen puku nähdään vasta viimeisellä aukeamalla.


Vielä olisi lukematta omista suosikeista Elektra elää ja Kevin Smithin kässäämä Daredevil: Guardian Devil.

Myös Joe Quesadan Daredevil: Father on kelpo luettavaa. Ensi lukemalla en pitänyt sitä arvossa, mutta kun jokin aika sitten luin sen uudelleen se kolisi aivan uudella tavalla.

Uudelleenpiirtämistä

Vaikka deadlinet painavatkin päälle, niin joskus on vain pakko piirtää kuvia uudelleen, koska tiedät että ne jäävät kummittelemaan mieleesi ja harmittavat aivan uskomattoman paljon, kun selailet valmista albumia/lehteä käsissäsi.

Yllä olevan kuva piirsin uudelleen, koska melkein mikään ei ole tylsempää kuin establishing- kuva suoraan edestäpäin (paitsi jos olet William Vance, joka onnistuu joka kerta todistamaan edellisen väitteen vääräksi).

Esim. Raid- albumissa olen kuvannut muutaman rakennuksen suoraan edestä ja nämä kuvat harmittavat eniten koko sarjakuvassa.

Niitä ei tussaus tai väritys pelasta.

Yllä olevassa kuvassa yritin muuttaa puiden muotoa ja sijoittelua, mutta mikään ei tuntunut tehoavan, joten annoin kumin laulaa suosiolla.

Äärimmäisen turhauttavaa toimintaahan tällainen on, mutta palkitsevaa jos/kun kun kuva onnistuu.