Ensin alkuun oikein hyvää uutta vuotta kaikille blogini lukijoille ja pahoittelut, että viime kirjoituksestani on kulunut luvattoman kauan aikaa.
Viime päivät ovat menneet siinä määrin töiden merkeissä, ettei aikaa (ja aiheita) blogikirjoituksiin ole tahtonut löytyä.
Uusimmat kuulumiseni löydät Twitteristä. Twitter on erinomainen kanava informoida tärkeistä kuvioista heti tuoreeltaan ja rajoitettu merkkimäärä pitää huolen, että tiedon saa nopeasti luettavaksi ja katsottavaksi.
Twitter-tilistäni on muodostunut sekoitus asiaa ja asiattomuuksia (tyyliin päivän elokuva).
https://twitter.com/jussipiironen
International Comic Artist Conference pidettiin 15. kerran Kaohsiungissa, Taiwanissa 13- 16.11.2014 ja kotimaisia artisteja oli mukana kahdeksan kappaletta.
Mukana olivat itseni lisäksi Kari Sihvonen, Karva, Kristian Huitula, Maria Björklund, T. Kokkila, Wallu ja meidän kotimaisten artistien mukana olemisesta vastuussa oleva Reima Mäkinen.
Vielä kerran oikein lämmin kiitos Reimalle. Yllä oleva kuva on hänen ottamansa.
Kaikki jotka olivat mukana konferenssin näyttelyssä vastaanottivat älyttömän upean kokoelman, johon lähetetyt työt oli painettu laadukkaalle paperille.
Sain eilen oman kappaleeni postissa ja siellähän me olimme Sihvosen kanssa viereisillä sivuilla.
384- sivuisessa opuksessa riittää selailtavaa muutaman kahvikupin ajaksi.
Alkuvuosi on alkanut erittäin työntäyteisesti, koska haluan ensinnäkin räjähtävän startin duuneihin, mutta myös koska lomailin loppuvuoden New Yorkissa.
New York on tunnetusti kaupunki joka ei nuku ja ihmisiä on samoilla apajilla muutama muukin. Silti väenpaljous pääsi hämmästyttämään.
Aivan kaikkialla joutui jonottamaan (enkä nyt puhu mistään lyhyistä jonotusajoista), mutta äkkiähän sitä oikeaan tunnelmaan pääsi, eikä seikka enää sen kummemmin häirinnyt.
New York on shoppailijan paratiisi ja meikäläinenhän meni aivan pähkinöiksi tarjonnasta. Heti toisena päivänä lähdin tsekkaamaan sen suurimman ja kauneimman, eli Midtown Comicsin Times Squarella.
Astuessani sisään oli hieman pettynyt, koska itse liike ei ollut kovinkaan paljon isompi kuin vaikkapa Pariisin isoimmat sarjakuvakaupat. Ruudulta kaikki näyttää näköjään isommalta.
Mikään tietty sarjakuva ei ollut ostoslistallani, mielessäni oli enemmänkin Ison Omenan toimintafiguuritarjonta.
Noh, sanotaanko että niiden ostelu hieman riistäytyi käsistä.
Vanhoja Kennerin toimintafiguureja jäljittelevät (tsekkaa Reaction- fontti figuurin oikeassa kulmassa), 80-luvun elokuviin perustuvat hahmot ovat nyt kovaa valuuttaa keräilijöiden keskuudessa ja jokainen kauppa onkin niitä pullollaan.
Funkon tekemille figuureille on varattu useista myymälöistä oma seinä ja valikoimaan kuuluu esim. Marty McFly ja Alien-leffan hylätty figuurilinja kokonaisuudessaan.
Funkon vanhan koulun figuurit uppoavat minuun kuin kuuma veitsi voihin, koska nykyään oma makumieltymykseni on kääntynyt enemmän vanhojen Action Force-figuurien suuntaan, pois McFarlane Toys- tyylisistä figuureista.
Funko tekee figuureja 80-luvun elokuvista, joista olisit aina halunnut, että lelufirmat olisivat tuolloin tehneet.
Kaappasin Midtownista viimeisen Terminator- figuurin matkaani (Marty McFlytä en harmikseni löytänyt enää mistään). Figuuri on pakkausta myöten herkullisen retro.
Midtownista en sarjakuvia ostanut vaan keskitin sarjisostot minuun paremmin kolahtaneeseen Forbidden Planetiin.
Liike oli kyllä aikamoinen unelma ja sisällä huomioni kiinnittyi mihinkäs muuhunkaan kuin Funko- hyllyyn.
Eikä Marty McFlytä missään.
Forbiddenistä löysin pari sarjakuvaa.
Lee Weeksin ja David Laphamin upeasti taiteilema Daredevil: Dark Nights oli ensimmäinen. Albumin kolmas piirtäjä Thony Silas jää auttamatta näiden kahden mestaripiirtäjän jalkoihin.
Ostin myös Daredevilistä tutun, Chris Samneen ja Greg Ruckan kynäilemän Queen & Country-kokoelman.
Chris Samnee oli matkallani hyvin edustettuna, koska ostin myös herran osittain kynäilemän, uunituoreen The Mighty- kokoelman. Neljän ensimmäisen numeron taiteesta vastaa Peter Snejbjerg.
Vanesa R. Del Rey on nyt kovassa nosteessa ja pitihän minunkin katsastaa mistä puhutaan ja hommata Bryce Carlsonin käsikirjoittama noir- tarina, Hit 1955.
Mitään kovin maailmoja mullistavaa ei ollut tarjolla, mutta ihan toimivaa L.A Confidentialista ammentavaa tarinaa oli tarjolla. Vanesan omaperäisessä jäljessä on kyllä jotain maagista. Hän on näitä piirtäjiä, jonka tyyli vain kolahtaa.
Suuri pettymys taas oli minun uuden suosikkini eli Rick Remenderin kirjoittama ja Wes Craigin taidokkaasti kynäilemä Deadly Class. Tarina sijoittui vuoteen 1987 ja luulin takakannen perusteella, että kyseessä on todellinen John Hughes- revittely, mutta kyseessä olikin itsensä aivan liian vakavasti ottava tarina nuorista palkkamurhaajista. Kaiken lisäksi kuvia ja tekstiä oli per sivu aivan musertava määrä.
Rick Remenderin kirjoittamat Punisher- tarinat menevät melkein Ennisin tarinoiden ohi ja suosittelen niitä ehdottomasti, jos haluat nauraa ja yllättyä tarinoiden sekopäisyydestä.
Wes Craig tuli minulle tutuksi Wildstormin muutama vuosi sitten julkaisemasta Texas Chainsaw Massacre- sarjakuvasta. Kannattaa ehdottomasti tsekata, jos jostain löytyy. Aivan huikeaa kamaa ja taidetta.
Forbiddenista lähdettyäni päätin katsastaa lähettyvillä sijainneen toisen sarjakuvakaupan (jonka nimeä en nyt muista). Kellarissa sijainneessa kaupassa ei ollut muita asiakkaita ja heti sisään astuttuani tuli selväksi, että nyt ollaan parhauden ytimessä.
Vanhoja Action Force- figuureja (eli G.I.Joe:ita nuoremmille tiedoksi) oli kokonainen hylly tulvillaan, ultraharvinaisen Fireflyn pistäessä heti silmään. Figuurit eivät olleet alkuperäisissä paketeissaan, joten en kiikuttanut niistä yhtäkään kotiin. Alkuperäisellä puvulla varustettua Snake-Eyesiä kuumeisesti metsästin, mutta tuloksetta.
Ehkäpä Firefly olisi pitänyt ottaa mukaan.
Funkon hyllylle suuntasin seuraavaksi ja metsästämäni Snake Plissken löytyi ja jälleen otin ainoan kappaleen haltuun. Terminator, Marty McFly ja Snake olivat missiona, kun lähdin alun perin Funkoja metsästämään.
Kauppa jatkui vielä luolamaiseen huoneeseen, joka piti sisällään vielä käsittämättömämpiä löytöjä.
Star Trek: The Next Generation- figuureja lattiasta kattoon ja avaamattomissa pakkauksissa. Muistan, kun olin nuorena suuri The Next Generationin fani ja pidin juuri näitä figuureja parhaimmin tehtyinä tuon ajan figuureina.
Aikani pyörittyäni hurman vallassa löysin figuurin, jota en tiennyt olevan olemassakaan.
DC on valmistuttanut viime vuonna siitä minulle tärkeimmästä Batman- elokuvasta uusia figuureja ja figuurit ovat vielä tehty vintage- tyyliin ja Action Force- kokoon.
Toy Bizin vanhasta Batman-figuurista on tullut minulle pakkomielle, jota metsästän aina reissaillessani. San Diegossa pitelin kyseistä figuuria ensimmäistä kertaa hyppysissäni ja se olisikin lähtenyt kotiin halpaan 30 dollarin hintaan.
Mitä minä teinkään? No, en ostanut ja nyt pelkään, etten enää ikinä törmää siihen.
Sarjakuvaliikkeestä löysin vain Batmanin ilman huppua ( eli Bruce Waynen, jonka siis myös otin haltuun), mutta New Yorkin pienemmästä Midtownista (New Yorkissa on kolme Midtownia) löysin itse Batmanin klassisessa komeudessaan.
Kyseisestä Midtownista löysin myös aivan yllättäen kaikkien aikojen ensimmäisen Punisher- toimintafiguurin vuodelta 1991. Myös Daredevil sai tuolloin oman figuurinsa ensi kertaa.
Vuonna 1991 ilmestyi kerralla kolme Punisheria. Aseiden ja härveleiden vaihdellessa, itse hahmot pysyivät muuttumattomina.
Figuuri oli todellinen löytö ja se löytyi kohtuulliseen hintaan. Matkalta ostin myös uudenkarhean Punisherin hyllyäni koristamaan.
Kävin myös maailman suurimmassa lelukaupassa, FAO Schwarzilla, johon joutui jonottamaan tovin, koska ihmisiä riitti joulun jälkeenkin.
Marvel oli pistänyt parastaan ja lelukaupassa saikin teetettyä itsestään toimintafiguurin Marvelin hahmon torsolla varustettuna.
Hm, ehkä olisi pitänyt hankkia sellainen, sillä hahmon sai muutamissa minuuteissa itselleen.
Aivan mieletön idea Marvelilta.
Nykistä löytää mitä vaan, jos uskaltaa lähteä seikkailemaan ja yhdellä näistä retkistä löysin kokonaan rikoskirjallisuuteen keskittyneen kirjakaupan, The Mysterious Bookshopin. Kauppa oli alan kirjallisuutta pullollaan lattiasta kattoon ja myös kotimainen dekkari oli edustettuna.
Olen pienestä saakka fanittanut (jostain kumman syystä) aikuisten miesten halailupainia eli amerikkalaista vapaapainia ja kävimmekin katsomassa wrestlingiä legendaarisessa Madison Square Gardenissa.
Yleisön innokkuus tarttui kyllä itseenkin ja Marinesta tutun John Cenan matsi oli jännitystä täynnä. Krääsäkojuilla villiinnyin täysin ja mukaan tarttui kaikkea raskaansarjan mestaruusvyöstä aina John Cena- figuuriin asti.
Muutama figuuri ja diorama jäi vielä esittelemättä, niistä ehkä joskus toiste. Ainakin Apinoiden Planeetta- diorama kaipaisi esittelyn.
Tämä oli lyhyt raapaisu matkasta ja keskittyi vain ja ainoastaan populaarikulttuuriin, niin kuin blogini tietysti kuuluukin keskittyä.
Lopetan "matkaraportin" kuvaan itse citystä ja joulukuusenkoristeesta, joka on Jersey Shore- realitystä tutun Snookin näköinen.
Härskiä, mutta valitettavan totta.
.jpg)
