She-Hulk eli Jennifer Walters tunnetaan Suomessa Hulktar-nimellä.
Kukapa suomalaisten Marvel-lehtien lukija ei muistaisi John Byrnen ikimuistoista kantta Marvel-lehti numero kolmosessa vuodelta 1989...
90-luvun alussa She-Hulkista kaavailtiin myös elokuvaa, jonka pääosassa olisi ollut itse Red Sonja, eli Tanskan lahja maailmalle, Brigitte Nielsen. Ohjaajaksi valittiin B-mies Larry Cohen, mutta tuotanto eteni valitettavasti vain promokuviin asti...
She-Hulk-elokuvasta pääsemmekin oivan aasinsillan kautta Marvelin unohdettuihin leffasankareihin.
Ohessa esittelen kasan elokuvia, jotka Marvel nykyään varmasti haluaisi unohtaa, mutta jotkut elokuvista ovat suorastaan loistavia ja kiitos netin ihmeellisen maailman, muutaman klikkauksen päässä valmiina nautittavaksi.
Spider-Man, 1977
Thor, The Icredible Hulk Returns, 1988
Daredevil, The trial of the Incredible Hulk, 1989
The Punisher, 1989
Captain America, 1990
Fantastic Four, 1994
Nick Fury: Agent of Shield, 1998
Dolph Lundgrenin tähdittämää The Punisheria olen hehkuttanut jo tässä blogissa aiemmin, mutta roskamaestro Albert Pyun ohjaama Captain America ja David Hasselhoffin Nick Fury ovat oikein toimivia pätkiä, joille uusia Marvel-elokuvia nähneen katsojan on helppo naureskella.
Davis Hasselhoff on ilmetty Sterankon Fury ja Pyun Kapun asu on onnistuneempi kuin kummassakaan uudessa versiossa. Uusimmissa versioissa Kapun kypärä antaa hölmön vaikutelman, eikä toimi ollenkaan(No okei, onhan Pyunkin Kapu hölmönnäköinen).
Siinä katselemista asiasta kiinnostuneille.
Koska tämä postaus käsittelee Marvelin unohdettuja leffoja, niin enpä puhu DC:stä mitään. Päätän postauksen vain ikoniseen kuvaan ja yhteen hienoimmista supersankari puvuista mitä on screenillä nähty...
Hoho! Loistavaa muistutus näistä leffoista. Kaikki on tullut katsastettua kokonaan (tai pikakelauksella) Ihmenelosia lukuunottamatta. Mutta siitäkin jotain pätkiä nähneet, jotka on vakuuttanut minut siitä, että kyseessä on ilman muuta elokuvataiteen klassikko!
VastaaPoistaPitääpä katsastaa näitä taas joskus uudestaan. Sen muistan, että Furyn leffasta tykkäsin lapsena tosi paljon.
Hasselhoffin Fury on oikeasti kova pätkä(vaikka onkin tv-leffa). Incredible Hulk leffat katsottiin joskus herkkänä hetkenä kummatkin(niitä on vielä kolmas, jossa Hulk kuolee)ja onhan ne aikamoista kökköilyä. Mutta en kyllä tykännyt Hulkin tv-sarjastakaan. Thorin asu on kyllä ihan jep.
VastaaPoista70-luvun Spider-Man kakkosleffan omistan ja sitä tuli muksuna ahkerasti katsottua, vaikka se jo silloin vaikutti vanhentuneelta. Taisi muuten olla tuo eka Spider-man tv-leffa Suomessa jopa teattereissa. Muistan vain vanhasta Marvel-lehdestä leffan mainoksen.
Oletko DC:n Flashiin muuten Hannu tutustunut(tai muut myös)? Mulla on neljän tunnin VHS:sä Flashia täynnä(eli yli puolet sarjan ensimmäisestä ja ainoasta tuotantokaudesta) ja molemmat leffat.
Eka leffa on vieläkin mestariteos. Kakkososa eli Tricksterin kosto onkin sitten aika kamalan lapsellinen. Mukahauska Mark Hamill on siinä Jokerimaisena roistona. Aika raaka se oli. Koko sarjassa on aika synkkä tunnelma.
Voi kunpa Futurefilm tai joku muu laatufirma julkaisisi Flash-boxin suomeksi.
En oo kyllä tutustunut ollenkaan. On noi DC:n hahmot, Batmania ja Teräsmiestä tietysti lukuunottamatta, ollu aina aika etäisiä.
VastaaPoistaNauhottelin äskettäin Hulkin sarjaa digiboksille, kun sitä tulee joltain MTV:n korttikanavalta, mutta ei sitä kyllä oikein jaksa kattoo. Toi leffa mulla oli pienenä missä Thor oli, sitä tuli luukutettua sillon aika paljon mutta ei ne nyt enää oikein iske.
Hieno keskustelun aihe!!!
VastaaPoistaEsselte julkaisi kultaisella 80-luvulla useammankin VHS-kasetillisen verran
Universalin tv-pilotteja. Noiden joukossa oli myös Captain America, joka otti valtavia vapauksia lähdemateriaalinsa suhteen. Kyllähän sen Reb Brownin esittämän mopoilijan Kapuksi tunnisti, mutta hahmon sporttaamaa pottamallin kypärää en muista sarjiksissa nähneeni.
Moottoripyöräilevistä sankareista puheenollen - tuota Hulkin vierellä poseeraavaa Daredeviliahan näytteli itse Rex "Katuhaukka" Smith - huomattavasti Ben Affleckia katu-uskottavampi tapaus :)
Esselte pukkasi 80-luvun alussa ulos myös Tohtori Strange-televisioelokuvan, jonka kasetti on tänä päivänä suhteellisen ultraharvinainen löydös.
Eka Hämähäkkimies oli niinikään tv-sarjan pilotti ja kiersi Eurooppaa (myös Suomea) elokuvateattereissa. Sky Channel esitti sarjaa 80-luvun lopulla ja satunnaisia jaksoja on noiden suomalaisten vuokrakassujen lisäksi julkaistu briteissä videolla.
Tuo Roger Cormanin Ihmeneloset on kyllä mieltäkääntävä tapaus ja aikana ennen internettiä sitä sai metsästää kissojen & koirien kanssa. Vaivannäkö kyllä kannatti! Kerrassaan mahtava kalkkuna.
Flash oli todellakin mainio ja aivan liian lyhytikäinen sarja. DC osoitti huomattavasti parempaa harkintakykyä materiaalinsa oikeuksien myymisen suhteen (ainakin 70- ja 80-luvuilla) kuin Marvel...
Luin jostain, että Flash-sarjan lopettamisen syy ei ollut huonot katsojaluvut, vaan tavattoman kallis budjetti. Taisi maksaa jopa miljoona dollaria per jakso. Myös toinen suosikkini, tieteissarja V lopetettiin tämän saman syyn takia muutama vuosi aikaisemmin.
VastaaPoistaEdesmenneessä (ja usein ikävöidyssä) Comics Scene-lehdessä oli aikoinaan paljonkin juttua Flashista. En nyt osaa etsiä juuri oikeaa numeroa arkistoista, mutta yhdessä tekijöiden (Bilson & DeMeo) haastattelussa mainittiin olennaisena lopettamisen syynä epäsuotuisa esitysaika.
VastaaPoistaOlikohan niin, että vastikään alkaneet Simpsonit pyörivät Foxilla päällekkäin Flashin kanssa ja katsova kansa valitsi keltaisen perheen. Esitysaikaa arvottiin ja palloteltiin sen verran, että yleisö kirjaimellisesti kadotti Flashin - joka eittämättä oli silloisen mittapuun mukaan kallis tuotanto.
Ironista, että Bilsonin ja DeMeon luoma Rocketeer-filmatisointi koki sinänsä samankaltaisen kohtalon, että se jäi lippuluukulla samaan aikaan startanneen Terminator 2:n jalkoihin.
V oli kyllä loistava, mutta täytyy sanoa että omalla kohdallani ko. sarjan huippuaika oli Se Kuuluisa minisarja (tai kaksi minisarjaa, jos Final Battle lasketaan omaksi kokonaisuudekseen), jonka esittämisen Mainostelevisio 80-luvulla hetkeksi katkaisi. Noihin aikoihin videolevitykseen tullut Muukalaisten paluu (vaimikäsenytoli) ei ollut enää niin päräyttävä kokonaisuus ja tämä ainokainen täysmittainen tuotantokausi kelpasi Suomen televisiokanaville vasta auttamattomasti vanhentuneena reilusti 2000-luvun puolella.
Rocketeer on Russel Mulcahyn ohjaaman The Shadowin ohella 90-luvun aliarvostetuin sarjakuvaleffa. Vielä muutama viikko sitten olisin listannut tähän vielä The Phantominkin vuodelta 1996, mutta uudelleen tv-kierroksella katsottuna filkka ei sytyttänytkään enää yhtä hyvin.
VastaaPoistaOletko Tuomas katsastanut uuden V-sarjan? Katsoin yhden jakson ja se riitti. Joku noissa 80-luvun punaisissa univormuissa vain kiehtoo. Uudessa oli myös liian haudanvakava tunnelma. Trendi, joka nykyään vesittää yhden jos toisenkin remaken.
Jep, minulle myös kolahti kovempaa minisarjat, varsinkin toiminnallisempi Final Battle(vaikka Dianan asu oli...krhm... kyllä parempi itse tv-sarjassa)
Hienoa löytää hengenheimolainen Rocketeerin ja The Shadowin suhteen! Molemmat elokuvat tulee katsastettua noin parin vuoden välein ja kumpaisenkin mainiot soundtrackit ovat olleet kovassa kuuntelussa. Joo, tuo Simon Wincerin Mustis-filmatisointi ei ihan nappaa sitä kuuluisaa sikaria. Billy Zane ei oikein istu Kit Walkeriksi ja lupaavan alun jälkeen elokuva alkaa natista liitoksissaan kiihtyvillä kierroksilla. Oletko nähnyt parisen vuotta sitten ilmestyneen, olikohansenyt, minisarjan tulevaisuuden Mustanaamiosta? Pitäisi kai sekin jossain välissä katsastaa... Toinen paikattava aukko sivistyksessä on 80-luvun lopulla vaivihkaa ilmestynyt The Spirit, jonka nimiosassa huseeraa itse Sam "Flash Gordon" Jones. En nyt muista tarkalleen, mutta saattoi olla, että tässäkin oli kyseessä tv-leffaksi jäänyt pilotti.
VastaaPoistaYksi rikollisen vähälle huomiolle jäänyt sarjiselokuva on Kinka Usherin ohjaama Mystery Men (suomeksi Seitsemän seinähullua sankaria), joka perustuu Dark Horsen Flaming Carrot-sarjakuvaan. Riemukas tapaus!
V:n uusi tuleminen jäi minullakin yhteen jaksoon. Ei vain toiminut. Siinä sen näki kuinka iso osa 80-luvun rosoisuudella ja Barry DeVorzonin nerokkaalla tunnarilla oli alkuperäisen tenhossa. Tuossa uudessa V:ssä tökki nimenomaan se ylivakavuus, jolla avaruusliskojen invaasiota yritettiin lähestyä. Aihemateriaali kun kuitenkin on ehtaa B-luokan Sci-Fiä.
Jane Badler Dianana oli kyllä mykistävä tapaus varhaisteini-ikäiselle pojalle. Eikä hänen läsnäolonsa varsinaisesti haitannut muutaama vuotta myöhemmin Vaarallinen tehtävä-sarjaakaan :)
Suomessa julkaistiin tuon "uuden" Mustanaamio-tv-sarjan pilotti dvd:llä, mutta en ole sitä uskaltanut vieläkään katsoa. Mielestäni kansi, jossa Mustiksen uusi asu näytetään, kertoo jo minulle kaiken oleellisen. Billy Zanen puku ei minusta ollut mikään hirvitys, vaan se oli oikein onnistunut(vaikka väri olikin väärä). Tuosta uuden version haarniskasta nyt ei oikein tiedä mitä ajattelisi.
VastaaPoistaAloittelin joskus tuon vanhan The Spiritin katsomista, mutta se jäi harmillisesti kesken. Elokuva ei jäänyt katsomatta kokonaan huonouden takia vaan jostain syystä, jota en enää muista. Täytyy tarkistaa se joskus uudelleen.
En muistanutkaan, että Jane Badler oli myös Vaarallista tehtävää tähdittämässä. Kyseisestä sarjasta muistan vain ylivaikean 8-bittisen NES-pelin, jota tottakai hakattiin peukalot hellinä nuoruudessa.
Itsekin olen jättänyt tuon Mustanaamio-filmatisoinnin kotelon hypistelyn asteelle. Mustiksen puvusta - muistankohan ihan omiani, mutta ihan kuin puvun alkuperäinen väri olisi itse asiassa se purppura mihin Zanen Billykin sonnustautui. Taisi olla niin, että kun Mustanaamiota alettiin julkaista pohjoismaissa, tapahtui painoprosessissa/värimäärittelyssä jokin häikkä ja Mustanaamion trikoot värjäytyivät siniseksi. Voin hyvin olla väärässä - täytyy selailla vanhojen Mustisten palstoja (muistaakseni joku juhlanumero, josta tuon infon palasen olen lukenut).
PoistaMistä olet löytänyt tuon kasari-Spritin?!? Toki eipä ole tullut sen tiimoilta vilkuiltua netin tarjoamia mahdollisuuksia, mutta virallista kuvalevyä siitä ei kai sentään ole julkaistu? Pakkohan sen nyt on olla parempi kuin sen Frank Millerin "vision", jolla ei niin hirveästi ollut yhteistä Eisnerin sarjakuvan kanssa - väitti Miller mitä tahansa...
Vaarallisen tehtävän 80-luvun kaudet ovat julkaistu dvd:nä ainakin briteissä ja jenkeissä. Voi olla, että itse katson sarjaa nostalgian värittämien linssien läpi, mutta väitän sen olevan vielä tänä päivänä varsin kelvollista ja hyvin kirjoitettua agenttiviihdettä.
Ja se Nintendo-peli! Olen vanhemmilleni yhä edelleen katkera siitä, että en koskaan saanut kasibittistä matolaatikkoa ja voi sitä vee-käyrän nousua, kun näin tuon Mission: Impossiblen kaupan hyllyllä.
Vasta vuosia myöhemmin paikkasin lapsuuteni traumoja ja hommasin pelin huuto.netistä. Ostin epähuomiossa ranskankielisen version, mikä ei varsinaisesti helpottanut tuon kieltämättä varsin haastavan pelin vaikeustasoa.
VastaaPoistaViime kesänä netistä löysin tuon vuoden 1987 The Spirit-elokuvan. Pienellä kaivelulla se pitäisi vielä löytyä.
Frank Millerin versio oli suorastaan karmea(ja minähän pidän melkein kaikesta, mitä mies on tehnyt, jopa Robocop kakkosesta). Herran leffa oli lähempänä Sin Cityä, kuin The Spiritiä.
Minulla oli muutama kesä sitten aivan hirveä NES-hype päällä. Kolusin kirpputoreja ja divareita NES-pelit mielessä. Katsoin lukemattomia gameplaytä netistä ja muutenkin vietin oikein mukavaa aikaa NESin seurassa, auringon paistaessa ulkona.
Yllättävän hintavia pelit ovat nykyään. Niillä on ilmeisesti vuosien tauon jälkeen kova menekki, kun vanhat parrat muistelevat menneitä.
Tässä viime viikolla kävin tsekkaamassa vanhan kunnon Rush´n Attackin gameplayn ja NES-himo iski taas kovaa:)Meikäläisen populaarikulttuurin kulutus pyörii aina ihme sykleissä näköjään:)
Täytyypä ensitilassa sukeltaa netin syövereihin The Spiritin perässä. Niin, kyllähän se Millerin Frank on nakertanut 80-luvulla rakentamaansa mainetta viimevuosien sekoiluillaan ja arveluttavilla töillään. Oletko muuten lukenut Holy Terrorin? Jos 300 oli hivenen fasistista, mutta hauskan törkeää viihdettä, niin kyllähän tuo HT vie kaukun äärikonservatiivisen, islamofobisen rasistin hätähuutona.
VastaaPoistaOlen itsekin fanittanut Milleriä ihan sieltä vuodesta -84 asti, kun Hämiksessä julkaistiin miekkosen taiteilema tarina ja voi pirulainen miten kovia juttuja Daredevil, Yön ritarin paluu, Ronin ja Sin City yhä tänä päivänä ovat.
Mutta sitten alkoi kakan vyörytys arveluttavien kommenttien, ikihirveän Yön ritarin jatkon, nolostuttavan All Star Batman & Robinin, Holy Terrorin... ja Sen Spirit-elokuvan muodossa. Moneen otteeseen on täytynyt muistuttaa itselleen, että kaiken tämän kuonan alla on yksi amerikkalaisen sarjakuvan mestareista, jonka olisi nykytuotannon valossa pitänyt isekä pensseli santaan 90-luvun puolivälissä.
Huh, tulipahan avauduttua... Kai sitä vielä tässä iässä jaksaa kiihkoilla niistä asioista, jotka ovat oikeasti tärkeitä :) Eikä ollut tarkoitus vyöryttää mielipiteitä katujyrän herkkyydellä...
Milleristä vielä - olet varmaan lukenut sen muutama vuosi sitten ilmestyneen sarjisversion Robocop 2:sta, jossa Millerin tarina pääsi vihdoinkin oikeuksiinsa?
Pitäisi tosiaan hamstrata tuota NES-kamuraa kaappeihin niin kauan, kun sitä yleensä vielä kirppareilta ja netistä löytää. Oletko ulottanut nostalgiatunnelmointia myös muihin konsoleihin tai tietokoneisiin? Itse olin aikoinaan vannoutunut Amiga-harrastaja ja aina silloin tällöin vanha masiina pitää virittää tulille. Joulun aikaan sain jännetupin tulehduksen ranteeseen pelaamalla MURTOMAAHIIHTOPELIÄ. Ei sitä nykyajan lapset...
Tässä on muuten ollut tarkoitus nyökätä syvät kumarrukset upeasta Yö huutaa armoa -albumista, jonka googlailun kautta alunperin päädyin lukemaan blogiasi. Kerrassaan mahtavaa työtä!
Olen perehtynyt albumiin toistaiseksi kirjaston kautta, mutta haluan sen ilman muuta kokoelmiini - onko parempi tilata esmes kustantajan sivuilta vai oletko diilaillut niitä itse?
Holy Terror tuli luettua heti ilmestyessään ja olisi saanut jäädä lukematta. Piirros ja tarina olivat tuubaa. Pensseli ei enää pysy Frankin kädessä kuin ennen. All Star Batman & Robinia taas fanitin ihan täysillä. Onhan siinä jo netti-ilmiöksi muodostunut I`m the goddamn Batman-sutkautus, mutta muuten tarina on hieno. Karsastamani Jim Leen piirroskin on ihan menettelevää, vaikka ei tarinaan sovikaan.
VastaaPoistaKesällä 2011 tuli tavattua San Diegossa mr. Miller ja oli kyllä tajunnanräjäyttävä tapaaminen(koko San Diegon tripistä enemmän blogin ensimmäisissä teksteissä.). Tuon tapaamisen jälkeen tuli hankittua koko loppuvuosi puuttuvia Millerin töitä kirjahyllyä komistamaan...
... Ja avautuminen on erittäin suositeltavaa. Nykyajan populaarikulttuurissa on niin paljon asioita vialla. Tervetuloa vanhojen herrojen kerhoon:)
Amiga 500:sta tuli veivattua aika paljon nuoruusvuosina, mutta samanlaista rakkautta ei ikinä syntynyt, kuin minun ja NES:in välillä. Ainakin Amigan peli nimeltä Colorado on jäänyt mieleen, Indiana Jones and the last crusade ja Indyn Atlantis-peli. Nyt kun tuli puhetta, niin täytyykin pistää seuraavaksi gameplayt peleistä pyörimään.
Mukavaa, että pidit minun ja Hannun albumista. Albumia saa tilattua kustantajalta:
http://mustaritari.fi/kustannus/
Oletko enemmän tutustunut gialloihin?
Vastaus Part I
VastaaPoistaVirtuaalinen kädenpuristus tuosta Frankin tapaamisesta JA pyhiinvaelluksesta San Diegoon! Lukaisin matkaraporttisi jo tuossa joku aika sitten ja täytyy sanoa, että en koskaan ole ollut kateellinen Thaimaat ja Afrikat reppureissanneille ystävilleni, mutta vierailu Comic-Conissa, ja se Millerin tapaaminen, on jotain mikä heittää gammasäteet iholleni. Reissu oli varmasti upea - oletko aikeissa ottaa sen vielä uusiksi?
Ja jatketaan sitten luvan kanssa avautumisen linjoilla :)
Minulla tuossa All Star Batman & Robinissa tökki pääasiassa Millerin teksti. Tuntuu, että miehen korva dialogin suhteen on hieman puuroutunut siinä missä kynäkäsi herpaantunut. Millerin tekstillisen ilmaisun tehokeino on usein toisto. Parhaimmillaan se todellakin luo tehoa (varsinkin naitettuna kinemaattiseen kuvakerrontaan), mutta pahimmillaan se ärsyttää.
Tarinan alkupuolella oli teinipoikain sensibiliteettiä kosiskeleva kohtaus, jossa Vicky Vale pukeutuu iltaa varten ja tekstiplansseissa toistuu "Mulla on treffit Bruce Waynen kanssa. Vähänx siistii." -tyylinen mantra useaan, useaan kertaan.
Siinä vaiheessa allekirjoittaneella Bat-fanilla alkoi usko horjua ja vaikka mukana oli hienojakin hetkiä, ei kokonaisuus voittanut minua puolelleen.
Itselleni Jim Leen kuvitus ei ollut punainen vaate vaikka miehen tyylissä on vuosien aikana tapahtunut jotain, joka on muuttunut ilmaisua, sanoisinko, kliinisempään suuntaan. 80-luvun lopulla olin piinkova Lee-fani, kun miekkonen taiteili Marvelille Punisher War Journalia. Silloin hänen kynänsä jälki oli jotenkin rosoisempaa ja yksityiskohtaisempaa - vähän sama ilmiö mikä kävi John Byrnelle, jos vertaa esim. Ihmenelosia (80-luvun alun) ja 90-luvun lopun Hämähäkkimiestä.
Mutta takaisin Batmaniin. En ole kauhean innostunut siitä trendistä, jota monet Bat-kirjoittajat tänä päivänä tuntuvat suosivan, eli tunkea kaikki Batmanin viholliset yhteen ja samaan tarinaan. En osaa sanoa mikä tarinakokonaisuus tämän aloitti, mutta esimerkkitapauksia ovat mm. Hush, Broken City, All Star ja Jokeri. Wanhaan hywään aikaan Batman-tarinoiden vahvuus oli juuri siinä, että joka tarinassa eri vihollinen haastoi Batmanin eri tavalla: Jokeri Batmanin moraalisen kompassin, Kaksikasvo oikeudentajun, Kissanainen seksuaalisuuden, Arvuuttaja partaveitsen terävän päättelykyvyn, Killer Croc fyysisyyden...
Noita edellämainittuja tarinoita vaivaa mielestäni ähky, vakava runsauden pula ja onkin ollut ilo nähdä, että yksi viime vuosien kehutuimmista Batman-tarinoista, Court of Owls, malttoi rajata hahmopalettia.
Huomasin, että olit aiemmassa postauksessasi jo kirjoittanut ko. tarinasta ja sen yhteydessä mainitsit itsellenikin erittäin tärkeän suomi-Batman-julkaisun (2/88). Siinäpä onkin oikeastaan säännön vahvistava poikkeus mitä tulee noihin ensamble-tarinoihin.
End of tilitys :)
Vastaus Part II
VastaaPoistaTäytyypä pistää Yö Huutaa Armoa välittömästi tilaukseen! Joo, kyllähän nuo spagettimysteerit ovat lähellä sydäntä vaikka ihan fanaatikoksi en välttämättä julistaudukaan.
Yksi suosikeistani on happoinen A Lizard In Woman's Skin, jossa on erittäin kaunis Morriconen musa ja erittäin kaunis pääosan esittäjä Florinda Bolkan.
Who Saw Her Die on myös varsin mainio ja Bay Of Blood kaikkien splatterfilmien isovanhempana katselua kestävä teos.
Blood & Black Lace oli myös varsin tunnelmallinen ja kiinnostaisi tietää onko kyseisen leffan pääpahiksen look napattu Dick Tracyn konnagalleriasta The Blankilta. Ja totta kai Argentolla on huippuhetkensä eritoten Operan, Phenomenan, Deep Redin ja Suspirian liki täydellisissä muodoissa.
Olitko muuten itse kuinka syvällä giallojen hurmeisessa maailmassa ennen kuin ryhdyitte tekemään sarjakuvaa?
Niin joo, aloittelin joskus vuosi sitten itsekin blogia, mutta homma jäi toistaiseksi yhteen ainoaan kirjoitukseen. Aihe saattaa kiinnostaa teikäläistä, joten vilkaise ihmeessä, jos jaksat:
http://tuomaslius.blogspot.fi/
PS. Kun noita gameplayta katsastat, niin Amiga-puolelta suosittelen muitakin LucasArtsin tekstiseikkailuja. Indyjen lisäksi eka Monkey Island, Maniac Mansion ja Zak McKracken ovat ilahduttavia, ihmeen tuntua huokuvia seikkailuja.
Meikäläinen oli kyllä aika syvällä giallomeiningeissä viime kesänä, kun piirsin albumia. Tuli makusteltua gialloja oikein roppakaupalla, että saisin juuri oikean tatsin Yö Huutaa Armoa-albbariin. Hyvä, että se on mielestäsi onnistunut. On sitä kehuttu.
VastaaPoistaEhdottomia lemppareitani ovat Argenton Profondo Rosso(Deep Red) ja Sergio Martinon Torso, kuummastakin löytyy Suomi-julkaisu.
Blood & Black Lace on myös oikein hyvä, Bavan varhainen giallo.
Italialaisista gialloista tuli mieleen, oletko kuullut että suomalainen Mysteerikustannus Oy(täysin tuntematon nimi minulle ennestään ja varmaan monelle muullekin)alkaa julkaisemaan italialaista Nick Raider-rikossarjakuvaa ensi kuussa. Rohkea veto ja aivan mahtava uutinen, ilmeisesti tänä vuonna ilmestyy joka kuukausi uusi pokkari.
Toivotaan menestystä kustantamolle...
http://www.mysteerikustannus.fi/
Kävin lukemassa blogisi ja hyvältä näyttää. Ei muutakuin uudestaan kirjoittelemaan, täältä löytyy lukija:)