Kasarislasherit

Jokainen on kuullut klassikko-slashereista Halloween, Friday the 13th ja A nightmare on Elm Street, vaikka ei olisi kyseisiä leffoja nähnytkään.

Tämä postaus ei kuitenkaan käsittele kyseisiä leffoja(tai niiden jatko-osia), vaan nyt esittelen teille kahdeksan vähemmälle huomiolle jäänyttä slasher-hittiä, jotka eivät jää verisyydessään, eivätkä viihdyttävyydessään yhtään klassikoiden jalkoihin.

Leffoista seitsemän on slashereiden kultakaudelta eli 80-luvun alusta, yksi on vuosikymmenen loppupäästä.



                                                     
                                                        Just Before Dawn, 1981

Just Before Dawn on slasherien subgenren, metsäslasherin hienoin edustaja(jos siis Friday the 13th kakkosta tai nelosta ei lasketa mukaan). Tämä on leffa, josta olen jo vuosien ajan vaaahdonnut ystävilleni, kun olemme puhuneet genren leffoista.

Hienoa tunnelmaa maltetaan rakentaa yllättävän pitkään ja metsä herää henkiin upean kuvauksen ansiosta Terminatorin tunnarin säveltäneen Brad Fiedelin syntikkamusan säestäessä veristä matkaa.

                                                        The Burning, 1981

Seuraavaksi iskeydymmekin suoraan pahamaineisuuden ytimeen, eli Englannin Video nasty-listan sijalla 7 komeilleeseen The Burningiin.

Video Nasty-listan laativat kukkahattutädit 80-luvun Englannissa, koska halusivat kitkeä maasta nuorisolle haitallisen videomateriaalin. Lämmöllä muistelen aikoja, kun kotimaisessa Gorehound-lehdessä julkaistiin otteita kyseisestä listasta, ja minä totta kai nuorena gorehoundina metsästin kyseisiä leffoja alan liikkeistä.

The Burningin pahamaineinen lauttakohtaus(kun Cropsy nousee kanootista)on jäänyt mieleeni todella verisenä ja hienosti leikattuna. Gorehoundissahan kohtaus käytiin kuva kuvalta läpi. Itse käytin myös ankarasti pause-nappia kohtausta katsoessani, varmaankin juuri Gorehoundin artikkelin innoittamana.

The Burningin tehosteet loi Tom Savini-niminen miekkonen, joka Vietnamin sodassa toimi ruumiiden ja vahingoittuneen kaluston kuvaajana. Tom Savinista tuli jo Dawn of the deadin jälkeen amerikkalaisen kauhuelokuvan virallinen tehostenero. Mies, jota työkaverit kuvailivat mukavaksi, mutta täysin sekopäiseksi tyypiksi.

                                                      The Prowler, 1981

Tom Savinin tekemien tehosteiden parissa jatketaan. The Prowlerin tehosteita mestari itse pitää parhaimpinaan, ja kieltämättä mies on pistänytkin parastaan.

Leffan alkupuoli alkaa tylsästi, mutta puolen tunnin kohdilla leffa pääsee vauhtiin ja jännitys jatkuu koko loppuelokuvan ajan toisen maailmansodan varusteisiin pukeutuneen murhaajan teurastaessa pikkukaupungin nuorisoa kosto mielessä.

Ihmettelen miksei The Prowleria ole ikinä julkaistu Suomessa. Onhan esim. My bloody valentine, Prom night ja karmea(ei hyvällä tavalla) April fool`s day julkaistu dvd:llä. Futurefilm, huhuu!

                                                    Madman, 1982

Melkein jokaisessa leirislasherissä(taas uusi subgenre genren sisällä) on pakollinen nuotiolla istuskelu-kohtaus, jossa joku porukasta kertoo tarinan murhaajasta, joka vaanii metsässä.

Madman alkaa juuri tällaisella kohtauksella, mutta nyt kertoja laulaa tarinan. Kuulostaako hoopolta? Ehkä, mutta kohtaus on toteutettu hienosti ja minä olin vielä ällikällä lyöty hienosta syntikkamusasta, joka pyörii leffan alussa(lopputekstien aikana kuullaan myös Madman Marz-biisi).

Tunnelmaa jaksetaan taas kehitellä, esimerkiksi hienolla shotilla Madman Marzista, joka tiirailee nuoria puun latvasta.

Joukko nuoria leirin vetäjiä valmistautuu viimeiseen viikonloppuun ennen syksyn alkua ja he kohtaavatkin laulusta tutun Madman Marzin, eikä kukaan ole turvassa.

Madman on yksi hienoimmista slashereistä, vaikka ei olekaan kovin verinen. Päämökki-kohtaus melko lopussa on hyytävää seurattavaa.

                                                       The Final Terror, 1983

Idyllisissä maisemissa kuvatut kumivene-kohtaukset jäävät päällimäiseksi mieleen Final Terrorista. Kuin myös Daryl Hannah ja Joe Pantolianon ylinäytteleminen.

Joukko metsänvartijoita lähtee leiriytymään upeisiin maisemiin, mutta pian alkaa heitä katoamaan mystisesti metsään.

The Final Terror on yhdistelmä survival-ja kauhuleffoja. Finaali jättimäisten puiden varjossa, metsänvartijoiden naamioituneina Ramboiksi, on jokaisen slasher-friikin pakko nähdä.

                                                 
                                                     The Slumber Party Massacre, 1982

Mitä saadaan, kun kerätään joukko kimmoja yökylään ja laitetaan murhaaja fallossymbolin virkaa toimittavan poran kanssa heilumaan heitä vaanimaan?

Tästä" monimutkaisesta" keitoksesta syntyy The Slumber Party Massacre.

Amy Holden Jonesin slasher on mieletön ja täynnä hienoja whatthefuck-kohtauksia.

Kolme naikkosta menee tutkimaan olohuoneen lattialla makaavaa ruumista ja blondi toteaa ruumiin olevan kylmä, joten se on varmasti kuollut. No, tummempi tytöistä avaa ruumiin vierellä olevan pizzalaatikon ja sanoo:" Onko pizza myös kylmää?" Tämän jälkeen hän haukkaa pizzasta palasen ruumiin maatessa vierellä ja sanoo: "Elämä jatkuu kaikesta huolimatta." Whaat?!

                                                        Sleepaway Camp, 1983

Sleepaway Camp ei ole missään nimessä hyvä elokuva, se on oikeastaan aika tylsä ja veritön. Mutta mikä nostaa sen aivan omaan sarjaansa on häiriintynyt loppu. Voi pojat, että se on hurja.

Loppu saa minun ihoni kananlihalle joka katselukerralla. Niin puun takaa se tulee.

                                                   
                                                        Aerobicide aka Killer Workout, 1987

Viihdyttävän roskan tekeminen on oma taiteenlajinsa ja viihdyttävää roskaa syntyy yleensä tahattomasti, ei tahallisesti, esimerkkinä vaikka Rodriguezin Machete.

Pinomme viimeinen slasher tuli aerobic-huuman ollessa kovimmillaan ja slasherin ja Flashdancen yhdistäminen toimii 100%: n viihdyttävästi.

Joku murhaa timmejä mimmejä ja karjuja kuntoklubilla isolla klemmarilla(luit aivan oikein ja se näyttää naurettavalta). Leffassa on mukana paljon tanssikohtauksia, hyvää musaa(hauskoilla lyriikoilla, kannattaa kuunnella tarkkaan)ja muutama aivan käsittämättömän huono karate-kohtaus.

Viihdearvot ovat huipussa. Elokuvasta tulee mieleen kolme vuotta ennen tätä nähty Ninja 3: Domination, jossa aerobiciin yhdisteltiin ninjoja.

Suosittelen lämpimästi.

Monta hyvää leffaa jäi ulkopuolelle katsauksesta, mutta ehkä palaan aiheeseen kesällä, kun metsäslashereiden katsominen on kuumimmillaan.

Toivottavasti tämä postaus saa sinut kiinnostumaan slasher-genrestä. 80-luvun alun slashereissä riittää ammennettavaa moneksi sadepäiväksi.