Ensimmäistä kertaa törmäsin Cynthia Rothrockiin Femme Fatales-lehdessä julkaistussa haastattelussa. Luin artikkelin nopeasti läpi mutta kuvasarja, jossa Cynthia potki mielettömän korkeita potkuja jäi mieleeni.
Tämän taistelulajimestarin elokuvat ovat melko tuntemattomia Suomen kamaralla, VHS- kasetteja en ole nähnyt ja vain yhteen kotimaiseen DVD- julkaisuun olen törmännyt. Kyseessä on Cynthian myöhempää tuotantoa edustava, oikein menevä Murhakäsky Cosgrove (2002).
Lauantaina illanistujaisissa ohimennen puhuimme Rothrockin Undefeatablen nyt jo eräänlaiseksi netti- ilmiöksi muodostuneesta lopputaistelusta. Minähän en ollut edes kuullut tästä hullusta kohtauksesta, ennen kuin kaverini sen eräänä iltana minulle näytti hauskan pohjustuksen kera.
Undefeatable (1993)
Eilen otin sitten käsittelyyn Undefeatablen kokonaisuudessaan ja mopohan lähti käsistä, niin kuin minulla usein sattuu käymään.
Undefeatablessa Rothrock on katutaistelija, jonka siskon sarjamurhaajaksi ryhtynyt, toinen katujen soturi Stingray leffan puolivälissä tappaa. Ennen Cynthian siskon tappamista leffassa annetaan Stingraylle motiivi tietynlaisten naisten lahtaamiselle, näytetään hauskoja taisteluita kuin liukuhihnalla ja opetetaan, että leffassa myös naispsykiatri osaa turpaanmättämisen taidon.
Uhriensa silmiä puhkovaa Stingrayta tulkitseva Don Niam varastaa koko leffan todella pökkelöllä näyttelemisellään, joka on samalla vaivaannuttava, mutta myös melko häiriintynyt.
Leffan lopputaistelu on jokaisen nähtävä. Poliisia näyttelevä John Miller ja Stingray vaihtavat aluksi muutaman iskun paidat päällä, mutta pian kummatkin ovat paidattomia ja öljyttyjä valmiina taisteluun.
Nyt jokainen Van Dammensa nähnyt kohahtaa, että tässähän ei ole mitään uutta, mutta Jean- Clauden pullistelut ovat taidetta tähän verrattuna. Kannattaa tsekata.
Miller ei pärjää Stingraylle, joten Rothrock liittyy taisteluun ja yhdessä Stingray voitetaan ja jätetään roikkumaan todella väkinäisten onlinerien säestyksellä.
China O`Brien (1990)
Innostuin Undefeatablen täydellisestä viihdyttävyydestä niin, että katsoin heti perään Rothrockin läpimurtoelokuvan, China O`Brienin vuodelta 1990.
Cynthia on elokuvassa poliisi, joka toimii myös taistelulajien opettajana. Kun jengitaistelussa, johon China osallistuu kuolee nuori poika, China luopuu aseestaan ja virkamerkistään ja muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa Utahin Beaver Creekiin.
Chinan isä toimii kaupungissa poliisina ja pian China huomaa, että paikallinen rikollispomo hallitsee kaupunkia rautaisella otteellaan ja myös eräs poliisivoimista on rikoksen polulla.
China O`Brienistä huomaa heti, että ohjaaja Robert Clouse on lähtenyt tekemään Cynthia Rothrockille samaa kuin hän oli vuosia aikaisemmin tehnyt Bruce Leelle ja Jackie Chanille, eli melko isolla rahalla tehtyä läpimurtoa Amerikan markkinoille.
China O`Brienin pääosaan kaavailtiin alun perin Jackie Chania ja Chanin vaikutus näkyy hengästyttävissä tappelukohtauksissa joissa Rothrock näyttää kyntensä.Varsinkin jumppasalilla tapahtuva pitkä kohtaus teki vaikutuksen, kun taas lopputaistelu jätti toivomisen varaa.
Elokuva pitää otteessaan hyvin ja Rothrock on oikein luonteva roolissaan, mutta Undefeatablen hulluuden jälkeen China O`Brien on pieni pettymys.
Yhteenvetona varsin viihdyttäviä elokuvia kumpikin.
Seuraavaksi etsin DVD- kätköistä Murhakäsky Cosgroven ja direct- to- video- pläjäyksen, Guardian Angelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti