Walking Dead- tv-sarjasta tuttu AMC- kanava on puuhailemassa minulle tärkeimmästä, ei supersankarisarjakuvasta, Preacherista televisiosarjaa.
Sarjakuvasta on ollut tekeillä tv-sarja ties kuinka monta vuotta. Laatukanava HBO kieltäytyi pitkien neuvottelujen jälkeen, koska he pitivät sarjaa liian väkivaltaisena.
Tuolloin Jesse Custerin rooliin oli kiinnitettynä X-Menistä tuttu, James Marsden.
Koomikko Seth Rogen on viime aikoina twiitannut arvoituksellisia lauseita ja henkilöitä Twitteriin...
Onko Rogen hyppäämässä Custerin saappaisiin, toimiiko hän tuottajan roolissa vai onko hän kenties...
Arseface...Tuo kaikkien rakastama Kurt Cobain- fani numero ykkönen.
Preacher oli ensimmäinen kosketukseni niin sanottuun aikuisten sarjakuvaan kun siihen Tampereen Kukunorin hyllyillä ensimmäistä kertaa törmäsin.
Aloitin Preacheriin tutustumisen Preacher- spesiaaleista, jotka suurin piirtein räjäyttivät yläasteikäisen tajuntani väkivallalla, mielenkiintoisilla ja monirakenteisilla hahmoilla ja noh, kiroilulla.
Sarjakuvan härski kieli oli niin siistiä, että hihitellen oli luettava jokainen puhekupla yhä uudelleen. Spesiaalien jälkeen siirryin yksittäisiin lehtiin, joista Dixie Fried- albumiin kootun juonijatkumon keräsin miltei kokonaan.
Nyt olen aloittanut Preacherin yhdeksän kokooma-albumin lukemisen uudelleen. Olen kolmannen albumin, Proud Americansin puolessavälissä ja pakko se on myöntää. Edelleen nauran härskeille jutuille ja nautin sarjakuvasta enemmän kuin olen nauttinut yhdestäkään elokuvasta sanotaanko vaikka kymmeneen vuoteen.
Tv- sarjasta minulla on ristiriitaiset tunteet. Toisaalta iloitsen asiasta, mutta paljon voi mennä vielä pieleen, sillä Preacher ei käänny kivuttomasti paperilta ruudulle, se on varma.
Itse päädyin aikuisten sarjakuvien maailmaan kun huomasin että kirjastossa on se toinenkin sarjakuvahylly. Se missä ei ole Asterixia ja Aku Ankkaa. Liian nuorena, ehkä...
VastaaPoistaJälleen kerran huomasin, etten ajatellut nenääni pidemmälle postausta kirjoitellessani, totta kai myös itse tutustuin aikuisten sarjakuvaan kotikaupunkini kirjastossa.
VastaaPoistaManarat ja Moebiukset tulivat tutuiksi, Serpierin Druuna ja joku ultrasairas, kotimainen S/M- henkinen sarjakuva tekivät lähtemättömän vaikutuksen.
Kalervo Palsan Eläkeläinen muistelee- albumin aloitin, mutta taisin pelästyä järkyttävää kuvastoa sen verran, etten lukenut sitä loppuun.
Se oli sitä kultaista aikaa kun Like, Jalava ja Semic julkaisivat kasoittain loistavia eurooppalaisten tekijöiden albumeja.