Hauskaa uutta vuotta blogini lukijoille!
Minun piti kirjoittaa tämä postaus jo keskiviikkona tuoreeltaan, mutta duunit veivät miehen mukanaan.
Uuden vuoden lupauksia en tällekään vuodelle ladellut, mutta toivoin alkavalta vuodelta paljon töitä, paljon rakkautta, pari kiloa lisää lihasmassaa (ei massaa), terveyttä itselle ja lähimmäisille ja että vessan pahanhajuinen saippua loppuisi mahdollisimman nopeasti.
Ehkä toivoin uuden vuoden huumassa tiistaina jotain muutakin, mutta en muista mitä.
Tällä leffalla starttasin uuden vuoden käyntiin...
Dave Stevensin mainioon sarjakuvaan pohjautuva Rocketeer julkaistiin pari vuotta Tim Burtonin Batmanin jälkeen ja vuosi Warren Beattyn Dick Tracyn jälkeen.
Ikävä kyllä siitä ei tullut yhtä suosittua kuin edellä mainituista leffoista ja Disneyn suunnitelmat jatko- osista kariutuivat alkuunsa.
Ohjaaja Joe Johnston on sittemmin ohjannut Marvelin Captain America: The First Avengerin.
Sain tänään luettua loppuun Justin Grayn ja Jimmy Palmiottin käsikirjoittaman ja Jordi Bernetin piirtämän Jonah Hex- albumin Rangaistus, joten se on vuoden ensimmäinen luettu sarjakuvani.
Albumi on ihan mukavaa lännensarjakuvaa, taide ja väritys hieman kärsivät Suomi- albumin isosta koosta.
Bileissä, joissa aattona olin katsottiin uuden vuoden leffatrailereita ja kuunneltiin ainakin Joy Divisionia, Pää Kii- bändiä, Michael Boltonia(?!) ja viime vuoden viimeinen biisi jonka kuulin oli Danzigin Mother. Ainakin lauloin sitä, hemmetin huonosti tottakai.
Vuoden eka biisi on Kanadan salaisen aseen, progebändi Sagan AOR:iin kallellaan oleva Only time will tell. Loistava biisi ja tunteellinen, tyylikäs video joka on kuvattu samassa talossa, jota Brian DePalma käytti Body Double- leffassaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti