Elämän Pieniä Iloja

Kun b- luokan alternative rockbändi, jonka keikkaa haukotellen katselet, heittää encorena Foo Fightersin Everlongin on kyse elämän pienestä ilosta.

Tai kun keksipaketissa on vielä kaksi keksiä jäljellä ja saat syödä ne molemmat, tai heräät aamulla luullen maanantain koittaneen vain huomataksesi että on keskiviikko.

Hienoja asioita, ihmiset.


Viime aikoina minulla on ollut valtava tarve katsoa scifi-elokuvia.

Katsoin alkuperäisen Star Wars- trilogian läpi muutama viikko sitten ja niinhän siinä taas kävi, että hurahdin aivan totaalisesti tuohon maagiseen maailmaan.

Leffat katsottuani surffailin nettikaupoissa alkuperäisiä Kennerin Star Wars- figuureja etsien ja niiden perään kuollaillen ja samalla muistelin ensimmäistä kohtaamistani saagan kanssa.

Ala- asteella lainasin kaveriltani Imperiumin Vastaiskun(1980) britti-veehooässän ja inhosin sitä.

Tekstityksen puuttumisella oli aivan varmasti osuutta asiaan ja uskalsinkin koskea Star Warsiin seuraavaksi vasta vuosien päästä, kun alkuperäinen trilogia julkaistiin vhs- muodossa, tiettyjen ,krhm, lisäysten kera.

Kun Lucas julkaisi trilogian uudestaan kaseteilla, myös figuurit löysivät tiensä takaisin kauppojen hyllyille.

Eräänä syksynä, kun figuurit eivät olleet vielä rantautuneet Suomeen, isäni toi Virosta Star Wars- figuureita ja voin sanoa, että syksyni oli pelastettu.

Tuolloin oli muistaakseni maanantai, jolloin oli aina rankka päivä koulussa ja sitten nämä pahat pojat odottelivat tuliaisina.

Taisin mennä aivan pähkinöiksi tuolloin, eli en ajatellut mitään muuta kuin noita figuureita, yötä päivää.

Crazy times.

Katsoimme ystäväni illanistujaisissa Battlestar Galactican(1978) pilotin, joka Star Warsin menestyksen vanavedessä nähtiin myös elokuvateattereissa pidennettynä versiona.

Tässä vaiheessa jo varmasti arvasit, että kovaahan tämä kolahti, varsinkin Cyloneissa on jotain ihmeellisen seksikästä vetovoimaa.

Tottakai seuraavana päivänä otin tästä lyhyeksi jääneestä sarjasta tarkemmin selvää, keskittyen yllätys yllätys... figuureihin.

"Widiwidiwidi!"

Pilotista huumaantuneena katsoin Galactican tuottajan, Glen A. Larsonin toisen scifi- sarjan, Buck Rogers in the 25th centuryn(1979) elokuvamuotoon tehdyn pilotin.

Tämän elokuvan muistan lapsuudessani katsoneeni naapurin pojalla ja Suomessakin julkaistu sarjakuva- albumi minulla on tallella.

Elokuvan upea juliste lupailee hyvää, mutta leffa on todella tylsä. Lopputaistelu on kylläkin kiintoisa, jos jaksaa taistella yli tunnin nukahtamista vastaan.

Twiki- robotti piristää kokonaisuutta, kuin myös Buckin hölmö discotanssi elokuvan puolessavälissä.

 Scifi- elokuvatkin kuuluvat elämän pieniin iloihin.

Ps. Scifi- elokuvainnostukseni on osoittanut pientä hiipumisen merkkiä taas vähäksi aikaa. Viime viikonlopun Sega Mega Drive- maratonin perusteella seuraava hypetyksen kohteeni on Tim Burtonin Batman(1989)...

...ja kyseisestä leffastahan meikällä riittää tarinoita.