True Detective

HBO: n True Detective on tällä hetkellä kuuminta hottia sarjarintamalla.

Olen jo tovin miettinyt sen tarkastamista, mutta en ole löytänyt aikaa katsoa tätä 8- osaista murhamysteeriä. Kun viime viikon lopulla tulin kipeäksi, oli aika pistää sarja pyörimään.

Sarja kertoo takaumien kautta kahdesta hyvin erilaisesta etsivästä. Woody Harrelson on perheenisä, jolla tottakai kaikkien noirin sääntöjen mukaan on salaisuuksia, jotka räjähtävät jossain vaiheessa kohtalokkaasti päin kasvoja.

Matthew McConaugheyn Rust Cohle on itse salaisuus. Hän on mies joka ei nuku ja joka tykkää raottaa nihilististä maailmankuvaansa parilleen tykkäsi tämä siitä tai ei.

Yhdessä miehet ovat sarjamurhaajan perässä.

Odotukset olivat aivan järkyttävän korkealla sarjaa kohtaan ja täytyy myöntää, että olin suuresti pettynyt katsottuani kaksi ensimmäistä jaksoa.

Sarja laahasi paikallaan, henkilöhahmoihin ei saanut mitään otetta ja tuntui, että samat kuviot on nähty jo moneen kertaan vain paremmin tehtynä.

Kolmannessa episodissa sarja otti täyskäännöksen ja huomasin, että hahmoista alkoi välittämään ihan eri tavalla kuin ennen.

Harrelsonin etsivä perhekuvioineen oli minun makuuni vieläkin liian kliseinen tapaus, mutta McConaugheyn Rustiin päästiin pintaa syvemmälle. Mielenkiintoinen kaveri kyseessä.

Tässä jaksossa myös osattiin antaa katsojalle köyttä, eli ruokkia katseluintoa.

Kolmas jakso päättyi aikamoiseen ihmetykseen, kun metsästä käveli mies macheten kanssa, kaasunaamari kasvoillaan...

...Ja tätä ei pohjustettu mitenkään. Oliko kyseessä murhaaja vai Rustin näyt, joita hän joskus näkee.

Todella karmivaa kamaa.

Nelosjaksossa sarja pisti toimintavaihteen päälle ja vuorossa oli esimerkiksi huikean pitkä kamera- ajo, kun Rust otti vangiksi moottoripyöräkerhon päällikön yrittäen selvitä hengissä läpi esikaupunkialueen.

En viitsi spoilata enempää juonta vaan siirryn yhteenvetoon.

Kokonaisuudessaan sarja lupailee enemmän kuin tarjoaa.

Kaksi ensimmäistä jaksoa on todellista hidastempoisuuden juhlaa (luin juuri käsikirjoittajan haastattelun ja tämä on ilmeisesti ollut tarkoituksena), mutta jo kolmosjaksossa sarja paljastaa todelliset hampaansa.

Takaumat vaihtuvine kertojineen ovat nerokkaita ja niiden käyttö on yhä kekseliäämpää sarjan edetessä.

Finaali on vaikuttava, mutta silti jäin odottamaan jotain spesiaalia, joka olisi järkyttänyt maailmaani vielä päivienkin päästä sarjan katsomisesta.