Tuhdin Viivan Metsästäjä

Eihei, en ole sotkeutunut mihinkään Tony Montanamaisiin hämärähommiin, vaikka otsikko ensisilmäyksellä ehkä antaa sellaisen kuvan.

Olen ollut jo tovin ihastunut paksuun tussausviivaan muiden töissä ja halunnut kokeilla vähän paksumpaa viivaa elävöittämään piirrosjälkeä.

Löysin Akateemisesta Neopikon sivellinkynänä mainostetun värkin, joka on kylläkin enemmän sukua huopakynälle. Kun kynää on käyttänyt paperilla, tietää että kärki ei tule kovin montaa viivaa kestämään, mutta juuri siinä se viehätys minusta piilee.

Tussauksessa on vaaran tuntua ja kynä haastaa tekemään yhä ohuempia viivoja. Helpommin sanottu kuin tehty tuolla kärjellä.

Kynä on erinoimainen tuomaan syvyyttä kuviin, kunhan sitä käyttää maltilla.

Neopikolla tussatessa on vaarana että kuvat menevät liian tukkoon viivan ollessa, no, hemmetin tuhtia.

Mitäs muuta.

Kesä lähestyy ja kesähän on täynnä rientoja jälleen kerran.

Tampereella järjestetään South Park- niminen festari ensimmäistä kertaa 6.-7. kesäkuuta.

Miehelle, joka on aina halunnut käydä legendaarisessa Sweden Rockissa on South Parkin artistikattaus aivan naurettavan kova. Tämän lähemmäs ei Sweden Rockia Suomen kamaralla pääse.


Itse odotan ehdottomasti eniten Ruotsin AOR- ylpeyttä nimeltä H.E.A.T.

Kotimainen, AOR: in nimeen vannova  Brother Firetribe julkaisee uuden levyn toukokuussa ja bändin voi bongata lauantaina festareilla.

Kun jälleen kerran puhutaan hienoimmasta musiikkityylistä ikinä, niin katsoin viimein digiboksilta reilu kuukausi sitten Teemalta tulleen dokumentin, Don`t Stop Believin`:  Everyman`s Journey.

Dokumentti kertoi filippiiniläisen Arnel Pinadan tien legendaarisen bändin keulakuvaksi.

Hienoa oli, että dokussa ei jääty muistelemaan bändin, eikä Arnelin henkilökohtaisia ongelmia pitkäksi aikaa, vaan tärkeintä oli kuvata hänen ensimmäistä maailmankiertuettaan Journeyn matkassa.

Mukaansatempaava dokkari.

Muutenkin musiikkidokkarit ovat yksi paheistani, mitä tulee ajankäyttöön. Voisin katsoa tuntikaupalla vaikka studiodokkaria bändistä, joka ei edes kuulu suosikkeihini.

Suosittelen lämpimästi kaikille musadiggareille VH1:n Behind The Music- dokumentteja. Niitä paremmaksi viihteen on hankala pistää.