Kun helle on sekoittanut pään ja kropasta on viimeinenkin hikipisara valunut nurmikolle on mukavaa mennä vilvoittelemaan sisälle ja pistää kesäinen elokuva pyörimään.
Tänään oli vuorossa William Friedkinin Elää ja kuolla LA: ssa vuodelta 1985. Elokuva sai yllättävän ankaraa kritiikkiä aikalaiskriitikoilta, mutta nykyään sitä arvostetaan enemmän. Kyseessä on mielestäni malliesimerkki kovaksikeitetystä rikoselokuvasta ja pidän sitä hyvin öljyttynä mestariteoksena.
Sankarit ovat viileitä, naiset vaarallisia, pahikset todella pahoja ja Los Angelesin hikinen meininki tarttuu katsojaankin vaikka katsoisi talvipakkasella. Wang Chung- bändin loistavan score määrää kiivastempoisen tahdin jo alusta lähtien, kun William Petersenin agentti on Willem Dafoen loistavan vmäisesti esittämän rahanväärentäjän jäljillä. Ihmettelen, ettei soundtrack ole saanut enempää arvostusta osakseen.
Mainitsen vielä erikseen, että kyseessä on todellakin armoton elokuva ja miehille se erityisen tärkeä ruuminosa saa aikamoista käsittelyä elokuvassa. Munille potkitaan viisi kertaa, niitä lyödään ja ammutaan. Lisäksi taistelukohtaukset ovat häkellyttävän autenttisen näköisiä. Kun nyrkki menee perille, se osuu oikeasti. Myös päät räjähtelevät toiminnan tuiskeessa.
Intensiivinen ja mestarillisesti leikattu takaa- ajo mainitaan aina elokuvasta puhuttaessa, mutta minä nostaisin esiin myös järkyttävän loppuratkaisun.
Miten ihmeessä elokuvastudio on ikinä päästänyt sen seulan läpi, jokainen voi kysyä itseltään.
Suosittelen aivan kaikille.
