On tosiaan asiallisen näköinen ja odotuksia herättävä otos. Tiedän, että on kliseistä kitistä Affleckista Batmanina, enkä sinänsä ole miestä vastaan: viime vuosina hänestä on sukeutunut varsin pätevä ohjaaja eivätkä roolisuoritukset The Townissa ja Argossa olleet laisinkaan hullumpia. Siinä on vaan se, että Batmanin rooliin nyt kelpaa oikeastaan kuka tahansa hyvän leukaprofiilin omaava näyttelijä. Haasteena on Bruce Wayne. Olen edelleen sitä mieltä, että Michael Keaton on tähän astisista Waynen/Batmanin esittäjistä paras. Hänessä oli tiettyä häiriintynyttä karismaa - höhlän pinnan alla kuplivaa psykoottisuutta, joka loi uskottavan perustan sille, miksi hänellä oli tarve pukeutua lepakoksi. Nolanin & Balen tulkinnasta en edes aloita, sillä tänään pitäisi saada tehtyä vähän töitäkin :) Tässä vaiheessa minun on hyvin vaikea nähdä Affleckin saavan Wayneen lähellekään yhtä tehokasta kaksijakoisuutta. Hän ei ole kovinkaan persoonallinen kasvoiltaan/katseeltaan eikä toisaalta tarpeeksi vanha esittääkseen Millerin Yön ritarin paluussa nähdyn kaltaista seniorisankaria. Toivon todella, että tuleva Dawn Of Justice -elokuva osoittaa epäilykseni vääräksi, mutta sanotaanko nyt näin, että Man Of Steel ei täysin myynyt meikäläiselle ajatusta siitä, että Snyder on tavoittanut DC-ikonien syvimmän olemuksen...
Zack Snyder ohjaajantuolissa saa ainakin minun niskavillat nousemaan pystyyn, eikä missään nimessä hyvällä tavalla. Miehen elokuvissa mennään komea toiminta edellä ja unohdetaan syvempi sisältö. Onhan Watchmenkin nyttemmin katsottuna aika kehno leffa, vaikka hienoon sarjakuvaan perustuukin.
Tottakai kyseisessä filkassa lähdeaineistoa oli niin massiivinen määrä, että tarina olisi toiminut vaikka tv: n minisarjana paremmin kuin runsaan kahden tunnin elokuvana.
Affleck harvemmin on kerännyt kiitosta näyttelijäntaidoillaan (ansiot löytyvät kameran takaa), joten odotan pienellä varauksella hänen tulkintaansa Batmanista ja vielä enemmän Bruce Waynestä.
Keaton on myös oma suosikkini Lepakkomiehen/ Bruce Waynen näyttelijöistä ja Burtonin eka Batman on se kovin Batman- elokuva.
Vaikka pidänkin Nolanin elokuvia oikein toimivina paketteina ( Batman Begins on suosikkini kolmikosta), leffoja vaivaava täydellinen huumorintajuttomuus laskee niiden pinnoja minun silmissäni.
Okei, Batmanin kuuluu olla synkkä, mutta uudet elokuvat ovat jo liian haudanvakavia.
Totta, Snyder on hieman siedettävämpi ja atomin verran sielukkaampi versio Michael Baysta. Mutta vain hieman: taannoisessa haastattelussa hän taputteli itseään selkään ja mainitsi, että on maailmalle parempi, että nimen omaan hän ohjasi Watchmenin eikä "joku terrygilliam." Niin, olisihan se ollut suoranainen katastrofi, jos nerokkaasta sarjakuvasta olisi muovautunut Brazilin kaltainen uusi nerokas science fiction -taideteos. Nyt, kun Snyder on riistänyt poikamaisen viattomuuden Teräsmiehestä, on suorastaan pelottava nähdä mitä hän tekee hahmolle seuraavaksi. Äkkinäinen olisi voinut kuvitella, että juuri päinvastainen Teriksen käsittelytapa olisi palvellut tulevaa Teräsmies & Batman -tiimitarinaa paremmin, ja luonut hahmojen välille sen tuikitärkeän "ikuinen partiopoika vs. pimeyden kostaja" -asetelman. Nyt hahmot voivat oikeastaan vain kilpailla siitä, kumpi katkoo enemmän pahisten niskoja Seagal-tyyliin. Olisi muuten ollut hauska nähdä millainen tuo titaanien yhteiselokuva olisi ollut juurikin Keatonin Batmanilla ja Reeven Teräsmiehellä :)
Pitäisi katsoa nuo Burtonin Batmanit pitkästä aikaa. Pidän molemmista äärimmäisen paljon, mutta jokin siinä jälkimmäisessä on nostanut sen muistoissani vielä hitusen ykkösosaa ylemmäs. Batman Returnsin edellisestä katsomiskerrasta on kyllä jumalattomasti aikaa ja valitettavan moni tuon ajan leffa ei olekaan vanhentunut kovin arvokkaasti. Eka Burton-Batman oli kyllä elämää muuttava kokemus ja kävin katsomassa Poliisiopisto 6:n kaksi kertaa teatterissa vain nähdäkseni Batmanin trailerin siinä alussa :) Voi sitä viatonta aikaa ennen internetiä...
En tiedä mikä on suhtautumisesi 60-luvun Batman-televisiosarjaan, mutta itse odotan sen jouluista DVD-ensi-iltaa kuin kuuta nousevaa. Okei, kolmesta kaudesta vain ensimmäinen on katsomiskelpoinen ja siihenkin liittyy niiiiiin paljon lapsuuden nostalgisia muistoja, että olen kaukana objektiivisuudesta. Kannattaa muuten lukea Adam Westin omaelämäkerta Back To The Batcave (http://www.amazon.com/Back-Batcave-Adam-West/dp/0425143708). Äärimmäisen viihdyttävää luettavaa, piti sarjasta tai ei.
Niin, ne Nolanin Batmanit. Mielestäni erittäin yliarvostettu ja ennen kaikkea, epätasainen trilogia. Batman Beginsissä on paljon hyvää, mutta kärsii kolmannen näytöksen ongelmista. Batman vaatii toimiakseen selkeän ja yhtä voimakkaan pahiksen. Scarecrow ei tässä käsittelyssä sellaiseksi noussut ja Ra's al Ghul palasi kuvioihin liian myöhään. Loppusekoilu oli mielestäni liian pompöösi ja epämääräinen, jos vertaa esim. Burtonin ekan Batmanin upeaan katedraalifinaaliin. Ja suurin ongelma oli se mainitsemasi haudanvakavuus. Samanlainen realistinen synkkyys ei toimi elokuvassa kuin sarjakuvan sivuilla. Kohtaus, jossa Batman nököttää Gordonin kuistilla kyykkypaska-asennossa ja kähisee kurkkusyöpäisellä äänellä oli jo ihan liikaa.
Kolmikosta pidin eniten The Dark Knightista, vaikka sekään ei näytä kestävän useaa katsomiskertaa. Nolan on lainannut ihan helvetisti Michael Mannilta ja liian monta kertaa TDK:ta katsoessa tulee mieleen, että "pitäisikin katsoa Heat uudestaan."
Ja sitten se viimeinen, josta kaiken olennaisen sanoo tämä hauska ja kirurgisen tarkasti maaliinsa osuva Rehellinen Traileri: http://www.youtube.com/watch?v=WQJuGeqdbn4
Kun nyt ollaan puhuttu Zack Snyderistä, niin äsken sain katsottua Man of Steelin toistamiseen. On se kumma miten toinen katselukerta muuttaa mielipidettä leffasta kuin leffasta.
Viime vuonna ensimmäisellä kerralla olin aivan myyty elokuvasta ja suitsutin sen olevan peräti parempi kuin kaksi viimeisintä Yön Ritaria.
Elokuva on erinomainen tulkinta Teräsmiehestä, mutta lopputaistelu koko 40 minuutin komeudessaan oli venytetty liian pitkäksi. Tämähän vaivaa melkein jokaista supersankarielokuvaa nykyään.
Juuri tätä on luultavasti odotettavissa Batmanin ja Teräsmiehen yhteisessä leffassakin. Kourallinen draamaa alussa ja sitten ryskettä ja vilinää koko kalliin elokuvalipun verran. Batmanin annetaan synkistellä muutaman minuutin, kunnes herrat yhdessä lähtevät pysäyttämään kummankin verivihollisia, jotka ovat jostain kumman syystä lyöttäytyneet yhteen.
Lex Luthor? Jokeri? Toivottavasti pian kuulemme vihollisista enemmän.
Ainakin Wonder Woman on mukana geimeissä, ja näyttelijävalinta ei minua vakuuttanut. Olisivat opettaneet jollekin fitness- tähdelle parit huolestuneet ilmeet ja antaneet roolin fyysisesti vakuuttavalle persoonalle.
Reeven Teräsmiehistä vain haukuttu Uhka Auringosta on minulla herättänyt minkäänlaisia tuntoja, nostalgiasta puhumattakaan. Tottakai Teräsmiehen umpitylsällä hahmolla on aina ollut osuutta asiaan leffoista/ sarjakuvista puhuttaessa.
Adam Westin Batman kuuluu lapsuuteen ehdottomasti. Äidin työkaveri nauhoitteli Kolmoskanavalta (jolta tuli sarjan uusinnat ja jota vanhemmillani ei siis näkynyt) minulle Batmaniä kaseteille ja niitä tuli poikaporukalla häkeltyneinä seurattua. Varmaan unohdimme tykkänään sarjan huumorin ja olimme vain innostuneita kun Voimakaksikko lataa roistoja turpaan.
Mitenkäs sinulle iski Batman: Animated Series? Myös kolmoskanavalta tullut hittianimaatio...
Man of Steel oli tietty parempi kuin Superman Returns, joka kierrätti kaiken sen mikä oli Reeven kahdessa ekassa Teriksessä epätoimivaa. Tähän väliin täytyy sanoa, että olen jäävi kritisoimaan Teräsmiehestä. Hahmolla, ja ensimmäisellä Donnerin filmatisoinnilla on niiin valtavan iso rooli lapsuudessani, että voisin yhtä hyvin ruotia omaa (olematonta) sisarustani. En liioittele: äitini muistaa, kuinka olin viisivuotiaana sisällyttänyt Christopher Reeven iltarukouksiini :D BTW - thanks a lot, God... Tiedän, että kritiikille on sijaa, sillä hahmo on kaikessa puhtoisuudessaan varsin pyöreä mutteri ja sarjakuvapuolella vasta John Byrne onnistui puhaltamaan lehteen särmää. Haluan aina Teräsmiehestä puhuttaessa muistuttaa, että on oikeasti ihan saakelin vaikea kirjoittaa hahmosta, jonka moraalisen kompassin neula osoittaa aina pohjoiseen. Synkkiä vigilantekostajia on helppo luoda ja niistä on helppo pitää. Teräsmies on parhaiden kirjoittajien käsittelyssä yllättävän kompleksinen hahmo, jonka tavoittelu sataprosenttiseen hyvyyteen on tavallaan varsin traagista. Joktap: Man Of Steel otti mielestäni vähän liikaa vapauksia Teräsmiehen perusolemuksen suhteen. Kuinka montaa miljoonaa ihmistä Teräsmies antaa kuolla lopun rymistelyissä vain pelastaakseen Lois Lanen hengen? Myös kenraali Zodin tappaminen (varsinkin SILLÄ metodilla) oli kehnohko ratkaisu. Muistan kuinka Byrnen aikakauden Teräsmiehessä punasaappainen sankari käy raskaan itsetutkiskelun hetken sen jälkeen, kun on teloittanut Zodin ja kumppanit kryptoniittisäteilyllä. Se oli todella koskettava ja rankka hetki, johon Byrne osasi luoda aidosti kuumottavan tunnelman.
Mutta joo. Eiköhän Dawn of Justice väännä ämyrit kaakkoon toiminnan suhteen ja vyörytä valkokankaalle turruttavaa täystuhoa sen lähes tunnin verran. Wonder Womanina olisi tosiaan ollut hauska nähdä joku fyysisesti miltei yli-inhimillinen yksilö, jollaisilla Albert Pyun castasi Nemesiksen jatko-osat :)
Teräsmies IV:stä sen verran, että odotan kovasti valmisteilla olevaa dokkaria Cannon Group -tuotantoyhtiöstä. Dokumentin ohjaa sama häiskä, joka teki sen taannoin mainostamani Machete Maidens Unleashedin. Uskon, että Uhka auringosta saa jonkun verran ruutuaikaa - samoin kuin Cannonin toinen pläjäys samaiselta vuodelta: Masters Of The Universe.
Hienoa kuulla, että siellä Turun suunnalla kirjoittelee toinen Adam West -fani! Niin meni sarjan huumori minultakin ohi, kun Batmanin seikkailuja (In color!) ensikerran katsoin. 1987 lienee elämäni tärkein Bat-vuosi, sillä silloin sain kasetillisen koulukaverini Sky Channelilta nauhoittamia 60-luvun Batmaneja ja samana keväänä ilmestyikin lehtipisteisiin vallan toisenlainen tulkinta Lepiksestä, eli Millerin Yön ritarin paluu. Ja loppuvuonna vielä loistava Ensimmäinen vuosi. Hienoa aikaa. Muistan kyllä selvästi kuinka miulle oli ihan helvetin kova pala, kun Batman alkoi pyöriä Kolmosella eikä moista hienoutta meidänkään taloyhtiössä näkynyt.
Tuo animaatio-Batman oli itse asiassa Nelosen ohjelmistossa: muistan sen siksi, koska 90-luvun puolivälissä olimme saaneet Kolmosen, mutta katkeran ironinen Bat-historia toisti itseään... Kävin nauhoittelemassa sarjan jaksoja Nelosvalistuneen ystäväni luona ja toki pidin sarjasta. Ihmeen tuntu olisi tehonnut varmasti vielä enemmän, jos olisin ollut muutaman vuoden nuorempi, eikä episodien pariin ole juurikaan tullut palattua.
Mikä on oma suhteesi ko. Batmaniin? Ja oletko tutustunut uuteen Beware the Batman -animaatioon? Jos tietokonegrafiikan yli pääsee, niin ei se hullumpi tuttavuus ole. Miellyttävä Bat-pläjäys oli myös animehenkinen ja yllättävän raaka (aina plussaa :D) Son Of Batman, joka ei seurannut Grant Morrisonin kirjoittamaa sarjakuvaa mitenkään turhan tarkasti.
Animaatoista ja Teräsmiehestä muuten: onko Fleischerin veljesten Teräsmies-animaatio 1940-luvulta tuttua kamaa? Aivan järjettömän tyylikästä ja hienoa jälkeä.
Palataan asiaan ja kiitokset, Jussi, jälleen kerran topicista, jonka äärellä voisi istua tuntitolkulla!
Minä tutustuin Batman:The Animated Seriesiin vasta VHS- kasettien muodossa vuonna 97, kun niiden julkaiseminen aloitettiin. Tuota ennen olin lukenut vain animaatiosarjaan pohjautuvaa lehteä ja siitä pidin tuolloin erittäin paljon.
Kaksi ekaa kautta omistan dvd- boxeina, sittenhän ilmeisesti Robin( sarjan nimikin muuttui The Adventures of Batman and Robiniksi) sai enemmän ruutuaikaa ja jaksojen taso laski huomattavasti.
Kahden ensimmäisen kauden jaksot ovat aika vaihtelevia tasoiltaan.
Ensimmäinen jakso (On leather wings), jonka Bruce Timm ja kumppanit tekivät showcaseksi Warnerille onkin koko sarjan parhaiten tehty jakso. Animaatio lainailee juuri mainitsemastasi Fleischer- veljesten sarjasta tyylinsä ja on vakuuttavaa jälkeä.
Sittemmin sarjassa on todella heikkoja jaksoja (kaikki Jokeri- jaksot ovat täyttä kuraa)ja sitten taas mestarillisia( Two- Facen syntytarina ja Heart of ice).
Vanha Teräsmies animaatio löytyy hyllystä boxina ja sehän hakkaa mennen tullen animaatiossa mainitun Batman- sarjan.
Animaation tasoa ja rotoscope- tekniikkaa hämmästelee vielä tänäkin päivänä. Säännöllisin väliajoin tulee palattua tämän pariin.
Täytyy tsekata tuo Cannon- dokkari sitten heti tuoreeltaan. Kuinka ollakaan, olen viime aikoina etsinyt tietoja tuosta legendaarisesta yhtiöstä ja pyrkinyt katsomaan läjäpäin leffoja (muitakin kuin Michael Dudikoffin leffoja).
Piti tehdä postauskin Cannon Groupista, mutta en ole katsonut vielä tarpeeksi heidän leffojaan, että voisin sellaisen mielestäni tehdä.
Muistankin tuon animaatio-Batmanin pilottijakson olleen varsin hyvä, muutoin muistikuvat yksittäisistä episodeista ovat lähes olemattomat. Miullakin oli jossain vaiheessa ykköskauden boksi, mutta taisin katsoa siitä ainoastaan sinänsä ihan pätevän making of -dokkarin. Sen sijaan Mask Of The Phantasm -animaatioelokuvaan on tullut palattua useammankin kerran - huolimatta siitä, että suomalainen VHS-julkaisu on raiskattu dubbauksella. DVD:nähän sitä ei ymmärtääkseni ole julkaistu näillä leveyksillä. Myös Beyond Batmanin maailmaan sijoittuva Return Of The Joker oli mielestäni hyvä. Oletko muuten katsastanut Millerin Yön ritariin perustuvat animaatioelokuvat, joissa Batmanin äänenä kuullaan Peter Weller? Mie en ole niihin vielä uskaltaunut, sillä siloisen animaatiopiirroksen on miltei mahdoton kuvitella soveltuvan sen tarinan kerrontaan. Sama juttu vaivasi Year One -filmatisointia.
Cannon Groupista on liikkeellä itse asiassa kaksi dokkaria, joista toinen taisi saada ensi-iltansa jo nyt Cannesissa. Kyllähän niistä Golan & Globus -veijareista saa varmasti paljon irti. Lähes kaikissa haastatteluissa, missä jututetaan Cannonin tallissa työskenneleitä näyttelijöitä, nousee esiin kaksikon varsin veemäinen tapa kohdella työväkeä. Elokuvien budjetit leikkautuvat mystisesti puolella kuvausten alettua ja ohjaajat joutuvat improvisoimaan avainkohtauksia, kun tuotantoporras on alkanut jo purkaa lavasteita (Masters Of The Universe). Myös näyttelijät jäivät melko usein ilman palkkaa ja tämä olikin syynä Dudikoffin lopulliseen leipiintymiseen Cannonin kanssa. Sittemminhän myös serkusten (muistaakseni tämä oli Menahemin ja Yoramin sukulaisside) välit katkesivat. Bronson's Loose! -kirjassa on kyseenalaisen huvittava kohta, jossa kerrotaan Golanista kaupittelemassa Death Wish 3:a Cannesissa. Yksi miehen myyntilauseista oli: "...ja kaiken lisäksi meidän elokuvassamme tulee olemaan aivan ihastuttava (wonderful) raiskauskohtaus." Jaiks :( Lienet jo katsastanut Cannonin kaanonista Tobe Hooperin Life Forcen ja Texas Chainsaw Massacre 2:n?
Mask of the Phantasm oli ensimmäinen kosketukseni Bruce Timmin Batmaniin. Muistaakseni kyseessä oli oikein hyvä elokuva, silloin pidin myös Pekka Lehtosaaren dubbauksesta (mies, joka on ohjannut Disney- piirrettyjen dubbauksia Suomessa, ja mies jolta löytyy kotoaan Michael Keatonin Batman- asun täydellinen replica).
Miksei esim. Batman: Under The Hood, Superman: Doomsday, tai Year One- animaatioita ole julkaistu Suomeksi? Ihmettelen asiaa, koska Darwyn Cooken sarjakuvaan perustuva New Frontier on julkaistu.
Millerin Dark Knight Returnssin kaksiosainen animaatiopläjäys näytti oikein hyvältä, mitä olen muutaman klipin nähnyt.
Life Force ja Texas 2n löytyvät dvd- hyllystä. Texas kakkonen on melkein parempi kuin edeltäjänsä mutta Life force oli aikamoinen pettymys. Mathilda May pelasti aika paljon. Tobe Hooper on muutenkin mielestäni hemmetin huono elokuvaohjaaja joka on aina ratsastanut Texasin menestyksellä.
Täytyy ehdottomasti tsekata tuo Cannon- dokkari ja palata sitten uudetaaan asiaan.
Muuten Dudikoffilta löytyy ainakin yksi ei nolostuttava elokuva...
Midnight Ride (Keskiyön Pako, 1990).
Cannonin julkaisema oikein jännittävä pätkä, jossa Mark Hamill on psykopaattina. Kannattaa tutustua, Chain of Commandin ohella sitä parempaa Dudikoffia.
Huomaan, että olin tuossa aiemmassa postauksessa sekoitellut Beyond ja Batman -sanoja vallan mielivaltaiseen järjestykseen. Sitä se innostunut ja saman aikaisesti väsynyt kirjoittaminen teettää. Anywho, olen itsekin ihmetellyt miksei tuota uudempaa DC-animaatiosatoa ole rantautunut meille päin. Liekö aiempien julkaisujen myynti ollut niin huonoa. Tästä päästäisiin pitkälliseen päivittelyyn siitä, miten sarjakuvalehdet katosivat lehtipisteistä. Tarkoitan siis Marvel ja DC-julkaisuja. Hullua miten kiinnostus niihin tyssäsi yhteen sukupolven vaihdokseen. Noita Cannon-leffoja (etenkin niitä korkeamman profiilin omaavia) vaivaa lähes järestään tuottajaparin kitsaus, mikä näkyy tuskallisen selvästi lopputuloksessa. En nyt muista tarinaa Life Forcen takana, mutta ymmärtääkseni Tobe Hooper ei päässyt toteuttamaan lähimainkaan sitä visiota, mitä oli alunperin lähtenyt tekemään. Alkuperäinen nimikin taisi olla flamboijantti (onko tuo edes sana? No nyt on) Tobe Hooper's Space Vampires. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä Hooperin taidoista ohjaajana, joten tuskinpa elokuvasta olisi tullut mitään Evil Deadin kaltaista genretykitystä hullusta nimestä huolimatta. Yliarvostetuista ohjaajista puheen ollen, uskaltaudun väittämään samaa John Carpenterista ja Wes Cravenista. Miesten jättämä jälki modernin kauhuelokuvan historiaan on kiistämätön, mutta Hooperin tavoin heidän ansiolistaltaan ei loppujen lopuksi löydy kuin yksi, kaksi oikeasti hyvää teosta per ohjaaja.
Keskiyön pako on tuttu pätkä ja edusti tosiaan sitä Dudikoffin vakavammin otettavaa tuotantoa. Itse olen aina pitänyt miekkosesta näyttelijänä ja harmitellut, että hänen tähtihetkensä taisi rajoittua Polttareihin ja ensimmäiseen American Ninjaan. Platoon Leader kylläkin oli ihan OK B-luokan Vietnam-elokuva - ja vieläpä Cannon-tuotanto. Chain of Commandissahan oli se hilpeän raivokas AK47-kohtaus, joka löytyy omana kokonaisuutena myös YouTubesta :) Oletko perehtynyt Charles Bronsonin tunkkaisen nihkeään Cannon-kauteen? Tahattoman komiikan puolelle tihkuvaa sleazea löytyy Death Wish 2:n ja 3:n ohella Kinjitestä (Kielletty kohde), jossa Bronsonin pappa laajentaa oman käden oikeuden arsenaalia ampuma-aseista seksileluihin ja jopa parittajan kultakelloon, jonka hän pakkosyöttää niljakkaalle omistajalleen. Ja tokihan Cannonin toimintajuhdista on pakko muistaa Chuck Norris, jonka elokuvat itsessään eivät niin kauhean muistettavia sitten olekaan. Katsottakoon minua vinoon, mutta pidin/pidän edelleen ensimmäisestä Delta Forcesta, jonka vetävä teemabiisi on Alan Silvestrin käsialaa. Mikäli ei ole tuoreena muistissa, niin hae ihmeessä kuunteluun YouTubesta.
Ensinnäkin on pakko sanoa, että juuri tällaisista asioista keskustelemista kaipaan kotimaisista blogeista:) Muutaman retroleffa-blogin olen onnistunut löytämään ja ne oikein hyviä ovat olleetkin, mutta nuoruuden elokuvakokemuksistahan voisi kirjoittaa kirjan. Ketä sen lukisi olisikin sitten toinen juttu:)
Wes Cravenin allekirjoitan yliarvostettuna ohjaajana, mutta itse pidän yli kaiken John Carpenterin tuotoksista. Melkein kaikista. Carpenter vieläkin yrittää, mutta ei ole onnistunut tuomaan dollareita kotiin Cravenin lailla, joka teki pari vuotta sitten taas uuden version Screamista.
Tsekkasin Chain Of Commandin kohtauksen Tubesta ja hervoton oli. Itsellä jäi pikkujamppana naisnäyttelijän kiiltävät sääret ensimmäisenä mieleen ja hyvältähän ne vieläkin näytti. Olen Dudikoffilta haalinut myös uudempaa tuotantoa Jersey Bellini- leffojen muodossa ja ihan toimivia ne ovatkin.
Pitäisi joskus tehdä oma postaus näistä C-luokan toimintatähdistä. Niin kuin Olivier Gruner, Lorenzo Lamas tai Mark Dacascos. Ihan unohdettuja kavereita kaikki ja kaikkia olen fanittanut joskus aivan kybällä:)
Minulla on kaikki Bronsonin Cannon- kauden leffat dvd:llä paitsi juuri Kinjite...Olen kuullut siitä pelkkää "hyvää"...
Juhannuksena pienessä krapulassa katsoimme Murphy`s Lawn ja huonohan se oli. Muistelin että olisi ollut parempi. Bronsonin leffoja en muksuna katsonut, koska silloin tärkeätä oli isot lihakset ja Bronsonilla ei enää 80-luvulla lihaksia ollut. Aiemmin hän oli hemmetin kovassa kondiksessa.
The Evil That Men Do(1984) on armoton pätkä, vähän ehkä hidastempoinen(ei ole Cannonin).
10 To midnight(1983) on myös hidastempoinen, mutta siinä on erinomaisen kieroutunut murhaaja ja kunnon sleazea.
On tosiaan asiallisen näköinen ja odotuksia herättävä otos. Tiedän, että on kliseistä kitistä Affleckista Batmanina, enkä sinänsä ole miestä vastaan: viime vuosina hänestä on sukeutunut varsin pätevä ohjaaja eivätkä roolisuoritukset The Townissa ja Argossa olleet laisinkaan hullumpia.
VastaaPoistaSiinä on vaan se, että Batmanin rooliin nyt kelpaa oikeastaan kuka tahansa hyvän leukaprofiilin omaava näyttelijä. Haasteena on Bruce Wayne.
Olen edelleen sitä mieltä, että Michael Keaton on tähän astisista Waynen/Batmanin esittäjistä paras. Hänessä oli tiettyä häiriintynyttä karismaa - höhlän pinnan alla kuplivaa psykoottisuutta, joka loi uskottavan perustan sille, miksi hänellä oli tarve pukeutua lepakoksi. Nolanin & Balen tulkinnasta en edes aloita, sillä tänään pitäisi saada tehtyä vähän töitäkin :)
Tässä vaiheessa minun on hyvin vaikea nähdä Affleckin saavan Wayneen lähellekään yhtä tehokasta kaksijakoisuutta. Hän ei ole kovinkaan persoonallinen kasvoiltaan/katseeltaan eikä toisaalta tarpeeksi vanha esittääkseen Millerin Yön ritarin paluussa nähdyn kaltaista seniorisankaria.
Toivon todella, että tuleva Dawn Of Justice -elokuva osoittaa epäilykseni vääräksi, mutta sanotaanko nyt näin, että Man Of Steel ei täysin myynyt meikäläiselle ajatusta siitä, että Snyder on tavoittanut DC-ikonien syvimmän olemuksen...
Zack Snyder ohjaajantuolissa saa ainakin minun niskavillat nousemaan pystyyn, eikä missään nimessä hyvällä tavalla. Miehen elokuvissa mennään komea toiminta edellä ja unohdetaan syvempi sisältö. Onhan Watchmenkin nyttemmin katsottuna aika kehno leffa, vaikka hienoon sarjakuvaan perustuukin.
VastaaPoistaTottakai kyseisessä filkassa lähdeaineistoa oli niin massiivinen määrä, että tarina olisi toiminut vaikka tv: n minisarjana paremmin kuin runsaan kahden tunnin elokuvana.
Affleck harvemmin on kerännyt kiitosta näyttelijäntaidoillaan (ansiot löytyvät kameran takaa), joten odotan pienellä varauksella hänen tulkintaansa Batmanista ja vielä enemmän Bruce Waynestä.
Keaton on myös oma suosikkini Lepakkomiehen/ Bruce Waynen näyttelijöistä ja Burtonin eka Batman on se kovin Batman- elokuva.
Vaikka pidänkin Nolanin elokuvia oikein toimivina paketteina ( Batman Begins on suosikkini kolmikosta), leffoja vaivaava täydellinen huumorintajuttomuus laskee niiden pinnoja minun silmissäni.
Okei, Batmanin kuuluu olla synkkä, mutta uudet elokuvat ovat jo liian haudanvakavia.
Totta, Snyder on hieman siedettävämpi ja atomin verran sielukkaampi versio Michael Baysta. Mutta vain hieman: taannoisessa haastattelussa hän taputteli itseään selkään ja mainitsi, että on maailmalle parempi, että nimen omaan hän ohjasi Watchmenin eikä "joku terrygilliam." Niin, olisihan se ollut suoranainen katastrofi, jos nerokkaasta sarjakuvasta olisi muovautunut Brazilin kaltainen uusi nerokas science fiction -taideteos.
VastaaPoistaNyt, kun Snyder on riistänyt poikamaisen viattomuuden Teräsmiehestä, on suorastaan pelottava nähdä mitä hän tekee hahmolle seuraavaksi. Äkkinäinen olisi voinut kuvitella, että juuri päinvastainen Teriksen käsittelytapa olisi palvellut tulevaa Teräsmies & Batman -tiimitarinaa paremmin, ja luonut hahmojen välille sen tuikitärkeän "ikuinen partiopoika vs. pimeyden kostaja" -asetelman. Nyt hahmot voivat oikeastaan vain kilpailla siitä, kumpi katkoo enemmän pahisten niskoja Seagal-tyyliin.
Olisi muuten ollut hauska nähdä millainen tuo titaanien yhteiselokuva olisi ollut juurikin Keatonin Batmanilla ja Reeven Teräsmiehellä :)
Pitäisi katsoa nuo Burtonin Batmanit pitkästä aikaa. Pidän molemmista äärimmäisen paljon, mutta jokin siinä jälkimmäisessä on nostanut sen muistoissani vielä hitusen ykkösosaa ylemmäs. Batman Returnsin edellisestä katsomiskerrasta on kyllä jumalattomasti aikaa ja valitettavan moni tuon ajan leffa ei olekaan vanhentunut kovin arvokkaasti. Eka Burton-Batman oli kyllä elämää muuttava kokemus ja kävin katsomassa Poliisiopisto 6:n kaksi kertaa teatterissa vain nähdäkseni Batmanin trailerin siinä alussa :) Voi sitä viatonta aikaa ennen internetiä...
En tiedä mikä on suhtautumisesi 60-luvun Batman-televisiosarjaan, mutta itse odotan sen jouluista DVD-ensi-iltaa kuin kuuta nousevaa. Okei, kolmesta kaudesta vain ensimmäinen on katsomiskelpoinen ja siihenkin liittyy niiiiiin paljon lapsuuden nostalgisia muistoja, että olen kaukana objektiivisuudesta. Kannattaa muuten lukea Adam Westin omaelämäkerta Back To The Batcave (http://www.amazon.com/Back-Batcave-Adam-West/dp/0425143708). Äärimmäisen viihdyttävää luettavaa, piti sarjasta tai ei.
Niin, ne Nolanin Batmanit. Mielestäni erittäin yliarvostettu ja ennen kaikkea, epätasainen trilogia. Batman Beginsissä on paljon hyvää, mutta kärsii kolmannen näytöksen ongelmista. Batman vaatii toimiakseen selkeän ja yhtä voimakkaan pahiksen. Scarecrow ei tässä käsittelyssä sellaiseksi noussut ja Ra's al Ghul palasi kuvioihin liian myöhään. Loppusekoilu oli mielestäni liian pompöösi ja epämääräinen, jos vertaa esim. Burtonin ekan Batmanin upeaan katedraalifinaaliin. Ja suurin ongelma oli se mainitsemasi haudanvakavuus. Samanlainen realistinen synkkyys ei toimi elokuvassa kuin sarjakuvan sivuilla. Kohtaus, jossa Batman nököttää Gordonin kuistilla kyykkypaska-asennossa ja kähisee kurkkusyöpäisellä äänellä oli jo ihan liikaa.
Kolmikosta pidin eniten The Dark Knightista, vaikka sekään ei näytä kestävän useaa katsomiskertaa. Nolan on lainannut ihan helvetisti Michael Mannilta ja liian monta kertaa TDK:ta katsoessa tulee mieleen, että "pitäisikin katsoa Heat uudestaan."
Ja sitten se viimeinen, josta kaiken olennaisen sanoo tämä hauska ja kirurgisen tarkasti maaliinsa osuva Rehellinen Traileri: http://www.youtube.com/watch?v=WQJuGeqdbn4
Kun nyt ollaan puhuttu Zack Snyderistä, niin äsken sain katsottua Man of Steelin toistamiseen. On se kumma miten toinen katselukerta muuttaa mielipidettä leffasta kuin leffasta.
VastaaPoistaViime vuonna ensimmäisellä kerralla olin aivan myyty elokuvasta ja suitsutin sen olevan peräti parempi kuin kaksi viimeisintä Yön Ritaria.
Elokuva on erinomainen tulkinta Teräsmiehestä, mutta lopputaistelu koko 40 minuutin komeudessaan oli venytetty liian pitkäksi. Tämähän vaivaa melkein jokaista supersankarielokuvaa nykyään.
Juuri tätä on luultavasti odotettavissa Batmanin ja Teräsmiehen yhteisessä leffassakin. Kourallinen draamaa alussa ja sitten ryskettä ja vilinää koko kalliin elokuvalipun verran. Batmanin annetaan synkistellä muutaman minuutin, kunnes herrat yhdessä lähtevät pysäyttämään kummankin verivihollisia, jotka ovat jostain kumman syystä lyöttäytyneet yhteen.
Lex Luthor? Jokeri? Toivottavasti pian kuulemme vihollisista enemmän.
Ainakin Wonder Woman on mukana geimeissä, ja näyttelijävalinta ei minua vakuuttanut. Olisivat opettaneet jollekin fitness- tähdelle parit huolestuneet ilmeet ja antaneet roolin fyysisesti vakuuttavalle persoonalle.
Reeven Teräsmiehistä vain haukuttu Uhka Auringosta on minulla herättänyt minkäänlaisia tuntoja, nostalgiasta puhumattakaan. Tottakai Teräsmiehen umpitylsällä hahmolla on aina ollut osuutta asiaan leffoista/ sarjakuvista puhuttaessa.
Adam Westin Batman kuuluu lapsuuteen ehdottomasti. Äidin työkaveri nauhoitteli Kolmoskanavalta (jolta tuli sarjan uusinnat ja jota vanhemmillani ei siis näkynyt) minulle Batmaniä kaseteille ja niitä tuli poikaporukalla häkeltyneinä seurattua. Varmaan unohdimme tykkänään sarjan huumorin ja olimme vain innostuneita kun Voimakaksikko lataa roistoja turpaan.
Mitenkäs sinulle iski Batman: Animated Series? Myös kolmoskanavalta tullut hittianimaatio...
Man of Steel oli tietty parempi kuin Superman Returns, joka kierrätti kaiken sen mikä oli Reeven kahdessa ekassa Teriksessä epätoimivaa.
VastaaPoistaTähän väliin täytyy sanoa, että olen jäävi kritisoimaan Teräsmiehestä. Hahmolla, ja ensimmäisellä Donnerin filmatisoinnilla on niiin valtavan iso rooli lapsuudessani, että voisin yhtä hyvin ruotia omaa (olematonta) sisarustani. En liioittele: äitini muistaa, kuinka olin viisivuotiaana sisällyttänyt Christopher Reeven iltarukouksiini :D BTW - thanks a lot, God...
Tiedän, että kritiikille on sijaa, sillä hahmo on kaikessa puhtoisuudessaan varsin pyöreä mutteri ja sarjakuvapuolella vasta John Byrne onnistui puhaltamaan lehteen särmää. Haluan aina Teräsmiehestä puhuttaessa muistuttaa, että on oikeasti ihan saakelin vaikea kirjoittaa hahmosta, jonka moraalisen kompassin neula osoittaa aina pohjoiseen. Synkkiä vigilantekostajia on helppo luoda ja niistä on helppo pitää. Teräsmies on parhaiden kirjoittajien käsittelyssä yllättävän kompleksinen hahmo, jonka tavoittelu sataprosenttiseen hyvyyteen on tavallaan varsin traagista.
Joktap: Man Of Steel otti mielestäni vähän liikaa vapauksia Teräsmiehen perusolemuksen suhteen. Kuinka montaa miljoonaa ihmistä Teräsmies antaa kuolla lopun rymistelyissä vain pelastaakseen Lois Lanen hengen? Myös kenraali Zodin tappaminen (varsinkin SILLÄ metodilla) oli kehnohko ratkaisu. Muistan kuinka Byrnen aikakauden Teräsmiehessä punasaappainen sankari käy raskaan itsetutkiskelun hetken sen jälkeen, kun on teloittanut Zodin ja kumppanit kryptoniittisäteilyllä. Se oli todella koskettava ja rankka hetki, johon Byrne osasi luoda aidosti kuumottavan tunnelman.
Mutta joo. Eiköhän Dawn of Justice väännä ämyrit kaakkoon toiminnan suhteen ja vyörytä valkokankaalle turruttavaa täystuhoa sen lähes tunnin verran. Wonder Womanina olisi tosiaan ollut hauska nähdä joku fyysisesti miltei yli-inhimillinen yksilö, jollaisilla Albert Pyun castasi Nemesiksen jatko-osat :)
Teräsmies IV:stä sen verran, että odotan kovasti valmisteilla olevaa dokkaria Cannon Group -tuotantoyhtiöstä. Dokumentin ohjaa sama häiskä, joka teki sen taannoin mainostamani Machete Maidens Unleashedin. Uskon, että Uhka auringosta saa jonkun verran ruutuaikaa - samoin kuin Cannonin toinen pläjäys samaiselta vuodelta: Masters Of The Universe.
Hienoa kuulla, että siellä Turun suunnalla kirjoittelee toinen Adam West -fani! Niin meni sarjan huumori minultakin ohi, kun Batmanin seikkailuja (In color!) ensikerran katsoin. 1987 lienee elämäni tärkein Bat-vuosi, sillä silloin sain kasetillisen koulukaverini Sky Channelilta nauhoittamia 60-luvun Batmaneja ja samana keväänä ilmestyikin lehtipisteisiin vallan toisenlainen tulkinta Lepiksestä, eli Millerin Yön ritarin paluu. Ja loppuvuonna vielä loistava Ensimmäinen vuosi. Hienoa aikaa.
Muistan kyllä selvästi kuinka miulle oli ihan helvetin kova pala, kun Batman alkoi pyöriä Kolmosella eikä moista hienoutta meidänkään taloyhtiössä näkynyt.
Tuo animaatio-Batman oli itse asiassa Nelosen ohjelmistossa: muistan sen siksi, koska 90-luvun puolivälissä olimme saaneet Kolmosen, mutta katkeran ironinen Bat-historia toisti itseään... Kävin nauhoittelemassa sarjan jaksoja Nelosvalistuneen ystäväni luona ja toki pidin sarjasta. Ihmeen tuntu olisi tehonnut varmasti vielä enemmän, jos olisin ollut muutaman vuoden nuorempi, eikä episodien pariin ole juurikaan tullut palattua.
Mikä on oma suhteesi ko. Batmaniin? Ja oletko tutustunut uuteen Beware the Batman -animaatioon? Jos tietokonegrafiikan yli pääsee, niin ei se hullumpi tuttavuus ole. Miellyttävä Bat-pläjäys oli myös animehenkinen ja yllättävän raaka (aina plussaa :D) Son Of Batman, joka ei seurannut Grant Morrisonin kirjoittamaa sarjakuvaa mitenkään turhan tarkasti.
Animaatoista ja Teräsmiehestä muuten: onko Fleischerin veljesten Teräsmies-animaatio 1940-luvulta tuttua kamaa? Aivan järjettömän tyylikästä ja hienoa jälkeä.
Palataan asiaan ja kiitokset, Jussi, jälleen kerran topicista, jonka äärellä voisi istua tuntitolkulla!
Minä tutustuin Batman:The Animated Seriesiin vasta VHS- kasettien muodossa vuonna 97, kun niiden julkaiseminen aloitettiin. Tuota ennen olin lukenut vain animaatiosarjaan pohjautuvaa lehteä ja siitä pidin tuolloin erittäin paljon.
VastaaPoistaKaksi ekaa kautta omistan dvd- boxeina, sittenhän ilmeisesti Robin( sarjan nimikin muuttui The Adventures of Batman and Robiniksi) sai enemmän ruutuaikaa ja jaksojen taso laski huomattavasti.
Kahden ensimmäisen kauden jaksot ovat aika vaihtelevia tasoiltaan.
Ensimmäinen jakso (On leather wings), jonka Bruce Timm ja kumppanit tekivät showcaseksi Warnerille onkin koko sarjan parhaiten tehty jakso. Animaatio lainailee juuri mainitsemastasi Fleischer- veljesten sarjasta tyylinsä ja on vakuuttavaa jälkeä.
Sittemmin sarjassa on todella heikkoja jaksoja (kaikki Jokeri- jaksot ovat täyttä kuraa)ja sitten taas mestarillisia( Two- Facen syntytarina ja Heart of ice).
Vanha Teräsmies animaatio löytyy hyllystä boxina ja sehän hakkaa mennen tullen animaatiossa mainitun Batman- sarjan.
Animaation tasoa ja rotoscope- tekniikkaa hämmästelee vielä tänäkin päivänä. Säännöllisin väliajoin tulee palattua tämän pariin.
Täytyy tsekata tuo Cannon- dokkari sitten heti tuoreeltaan. Kuinka ollakaan, olen viime aikoina etsinyt tietoja tuosta legendaarisesta yhtiöstä ja pyrkinyt katsomaan läjäpäin leffoja (muitakin kuin Michael Dudikoffin leffoja).
Piti tehdä postauskin Cannon Groupista, mutta en ole katsonut vielä tarpeeksi heidän leffojaan, että voisin sellaisen mielestäni tehdä.
Muistankin tuon animaatio-Batmanin pilottijakson olleen varsin hyvä, muutoin muistikuvat yksittäisistä episodeista ovat lähes olemattomat. Miullakin oli jossain vaiheessa ykköskauden boksi, mutta taisin katsoa siitä ainoastaan sinänsä ihan pätevän making of -dokkarin. Sen sijaan Mask Of The Phantasm -animaatioelokuvaan on tullut palattua useammankin kerran - huolimatta siitä, että suomalainen VHS-julkaisu on raiskattu dubbauksella. DVD:nähän sitä ei ymmärtääkseni ole julkaistu näillä leveyksillä. Myös Beyond Batmanin maailmaan sijoittuva Return Of The Joker oli mielestäni hyvä. Oletko muuten katsastanut Millerin Yön ritariin perustuvat animaatioelokuvat, joissa Batmanin äänenä kuullaan Peter Weller? Mie en ole niihin vielä uskaltaunut, sillä siloisen animaatiopiirroksen on miltei mahdoton kuvitella soveltuvan sen tarinan kerrontaan. Sama juttu vaivasi Year One -filmatisointia.
VastaaPoistaCannon Groupista on liikkeellä itse asiassa kaksi dokkaria, joista toinen taisi saada ensi-iltansa jo nyt Cannesissa.
Kyllähän niistä Golan & Globus -veijareista saa varmasti paljon irti. Lähes kaikissa haastatteluissa, missä jututetaan Cannonin tallissa työskenneleitä näyttelijöitä, nousee esiin kaksikon varsin veemäinen tapa kohdella työväkeä. Elokuvien budjetit leikkautuvat mystisesti puolella kuvausten alettua ja ohjaajat joutuvat improvisoimaan avainkohtauksia, kun tuotantoporras on alkanut jo purkaa lavasteita (Masters Of The Universe). Myös näyttelijät jäivät melko usein ilman palkkaa ja tämä olikin syynä Dudikoffin lopulliseen leipiintymiseen Cannonin kanssa. Sittemminhän myös serkusten (muistaakseni tämä oli Menahemin ja Yoramin sukulaisside) välit katkesivat.
Bronson's Loose! -kirjassa on kyseenalaisen huvittava kohta, jossa kerrotaan Golanista kaupittelemassa Death Wish 3:a Cannesissa. Yksi miehen myyntilauseista oli: "...ja kaiken lisäksi meidän elokuvassamme tulee olemaan aivan ihastuttava (wonderful) raiskauskohtaus." Jaiks :(
Lienet jo katsastanut Cannonin kaanonista Tobe Hooperin Life Forcen ja Texas Chainsaw Massacre 2:n?
Mask of the Phantasm oli ensimmäinen kosketukseni Bruce Timmin Batmaniin. Muistaakseni kyseessä oli oikein hyvä elokuva, silloin pidin myös Pekka Lehtosaaren dubbauksesta (mies, joka on ohjannut Disney- piirrettyjen dubbauksia Suomessa, ja mies jolta löytyy kotoaan Michael Keatonin Batman- asun täydellinen replica).
VastaaPoistaMiksei esim. Batman: Under The Hood, Superman: Doomsday, tai Year One- animaatioita ole julkaistu Suomeksi? Ihmettelen asiaa, koska Darwyn Cooken sarjakuvaan perustuva New Frontier on julkaistu.
Millerin Dark Knight Returnssin kaksiosainen animaatiopläjäys näytti oikein hyvältä, mitä olen muutaman klipin nähnyt.
Life Force ja Texas 2n löytyvät dvd- hyllystä. Texas kakkonen on melkein parempi kuin edeltäjänsä mutta Life force oli aikamoinen pettymys. Mathilda May pelasti aika paljon. Tobe Hooper on muutenkin mielestäni hemmetin huono elokuvaohjaaja joka on aina ratsastanut Texasin menestyksellä.
Täytyy ehdottomasti tsekata tuo Cannon- dokkari ja palata sitten uudetaaan asiaan.
Muuten Dudikoffilta löytyy ainakin yksi ei nolostuttava elokuva...
Midnight Ride (Keskiyön Pako, 1990).
Cannonin julkaisema oikein jännittävä pätkä, jossa Mark Hamill on psykopaattina. Kannattaa tutustua, Chain of Commandin ohella sitä parempaa Dudikoffia.
Huomaan, että olin tuossa aiemmassa postauksessa sekoitellut Beyond ja Batman -sanoja vallan mielivaltaiseen järjestykseen. Sitä se innostunut ja saman aikaisesti väsynyt kirjoittaminen teettää. Anywho, olen itsekin ihmetellyt miksei tuota uudempaa DC-animaatiosatoa ole rantautunut meille päin. Liekö aiempien julkaisujen myynti ollut niin huonoa. Tästä päästäisiin pitkälliseen päivittelyyn siitä, miten sarjakuvalehdet katosivat lehtipisteistä. Tarkoitan siis Marvel ja DC-julkaisuja. Hullua miten kiinnostus niihin tyssäsi yhteen sukupolven vaihdokseen.
VastaaPoistaNoita Cannon-leffoja (etenkin niitä korkeamman profiilin omaavia) vaivaa lähes järestään tuottajaparin kitsaus, mikä näkyy tuskallisen selvästi lopputuloksessa. En nyt muista tarinaa Life Forcen takana, mutta ymmärtääkseni Tobe Hooper ei päässyt toteuttamaan lähimainkaan sitä visiota, mitä oli alunperin lähtenyt tekemään. Alkuperäinen nimikin taisi olla flamboijantti (onko tuo edes sana? No nyt on) Tobe Hooper's Space Vampires. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä Hooperin taidoista ohjaajana, joten tuskinpa elokuvasta olisi tullut mitään Evil Deadin kaltaista genretykitystä hullusta nimestä huolimatta.
Yliarvostetuista ohjaajista puheen ollen, uskaltaudun väittämään samaa John Carpenterista ja Wes Cravenista. Miesten jättämä jälki modernin kauhuelokuvan historiaan on kiistämätön, mutta Hooperin tavoin heidän ansiolistaltaan ei loppujen lopuksi löydy kuin yksi, kaksi oikeasti hyvää teosta per ohjaaja.
Keskiyön pako on tuttu pätkä ja edusti tosiaan sitä Dudikoffin vakavammin otettavaa tuotantoa. Itse olen aina pitänyt miekkosesta näyttelijänä ja harmitellut, että hänen tähtihetkensä taisi rajoittua Polttareihin ja ensimmäiseen American Ninjaan. Platoon Leader kylläkin oli ihan OK B-luokan Vietnam-elokuva - ja vieläpä Cannon-tuotanto. Chain of Commandissahan oli se hilpeän raivokas AK47-kohtaus, joka löytyy omana kokonaisuutena myös YouTubesta :)
Oletko perehtynyt Charles Bronsonin tunkkaisen nihkeään Cannon-kauteen? Tahattoman komiikan puolelle tihkuvaa sleazea löytyy Death Wish 2:n ja 3:n ohella Kinjitestä (Kielletty kohde), jossa Bronsonin pappa laajentaa oman käden oikeuden arsenaalia ampuma-aseista seksileluihin ja jopa parittajan kultakelloon, jonka hän pakkosyöttää niljakkaalle omistajalleen.
Ja tokihan Cannonin toimintajuhdista on pakko muistaa Chuck Norris, jonka elokuvat itsessään eivät niin kauhean muistettavia sitten olekaan. Katsottakoon minua vinoon, mutta pidin/pidän edelleen ensimmäisestä Delta Forcesta, jonka vetävä teemabiisi on Alan Silvestrin käsialaa. Mikäli ei ole tuoreena muistissa, niin hae ihmeessä kuunteluun YouTubesta.
Ensinnäkin on pakko sanoa, että juuri tällaisista asioista keskustelemista kaipaan kotimaisista blogeista:) Muutaman retroleffa-blogin olen onnistunut löytämään ja ne oikein hyviä ovat olleetkin, mutta nuoruuden elokuvakokemuksistahan voisi kirjoittaa kirjan. Ketä sen lukisi olisikin sitten toinen juttu:)
VastaaPoistaWes Cravenin allekirjoitan yliarvostettuna ohjaajana, mutta itse pidän yli kaiken John Carpenterin tuotoksista. Melkein kaikista. Carpenter vieläkin yrittää, mutta ei ole onnistunut tuomaan dollareita kotiin Cravenin lailla, joka teki pari vuotta sitten taas uuden version Screamista.
Tsekkasin Chain Of Commandin kohtauksen Tubesta ja hervoton oli. Itsellä jäi pikkujamppana naisnäyttelijän kiiltävät sääret ensimmäisenä mieleen ja hyvältähän ne vieläkin näytti. Olen Dudikoffilta haalinut myös uudempaa tuotantoa Jersey Bellini- leffojen muodossa ja ihan toimivia ne ovatkin.
Pitäisi joskus tehdä oma postaus näistä C-luokan toimintatähdistä. Niin kuin Olivier Gruner, Lorenzo Lamas tai Mark Dacascos. Ihan unohdettuja kavereita kaikki ja kaikkia olen fanittanut joskus aivan kybällä:)
Minulla on kaikki Bronsonin Cannon- kauden leffat dvd:llä paitsi juuri Kinjite...Olen kuullut siitä pelkkää "hyvää"...
Juhannuksena pienessä krapulassa katsoimme Murphy`s Lawn ja huonohan se oli. Muistelin että olisi ollut parempi. Bronsonin leffoja en muksuna katsonut, koska silloin tärkeätä oli isot lihakset ja Bronsonilla ei enää 80-luvulla lihaksia ollut. Aiemmin hän oli hemmetin kovassa kondiksessa.
The Evil That Men Do(1984) on armoton pätkä, vähän ehkä hidastempoinen(ei ole Cannonin).
10 To midnight(1983) on myös hidastempoinen, mutta siinä on erinomaisen kieroutunut murhaaja ja kunnon sleazea.