Helsingin Kirjamessut

Minun ja Ossi Hiekkalan kotimainen rikossarjakuva- kiertue kulminoitui viime viikonloppuna vietettyihin Helsingin kirjamessuihin.

Lauantaina olimme Ossin ja Jari Peltosen kanssa keskustelemassa teoksistamme Mika Waltari- lavalla.

Kyseessä olivat ensimmäiset Helsingin kirjamessuni ja eksyimmekin kiertotielle matkalla tapahtumapaikalle. Saavuin juosten messuille viittä minuttia ennen haastattelun alkua ja olo oli kuin pitemmänkin lenkin tehneellä.

En ainakaan ehtinyt jännittämään jättiyleisöä, joka oli saapunut paikalle meitä kuuntelemaan.

Haastattelun jälkeen signeerasimme Arktisen Banaanin osastolla ja ihmisiä riitti jonoksi asti. Tapasin myös Crime Time- kustantamon web- vastaavan, joka kiikutti signeerattavaksi Raidin lisäksi myös Hannu Kesolan kirjoittaman Yö Huutaa Armoa- teokseni.

Naurussa oli pitelemistä, kun yritin muistella kuinka albumin päähenkilö, Claudio piirretänkään.

Tapasin myös rikoskirjailija Tapani Baggen joka kertoi uusista, mielenkiintoisista seikkailuistaan sarjakuvien maailmassa.

Haastattelin myös Petri Hiltusta herran uuden Praedor- albumin tiimoilta ja kuulin kuinka pitkän prosessin tulos tämä albumi olikaan.
 

Sunnuntain haastattelu Kirjakahvilassa uhkasi mennä niin sanotusti persiilleen, kun olin muistanut haastatteluajankohdan väärin. Minulla oli haastatteluajankohdat kännykässäni muistiinpanoina, mutta kuinka ollakaan, en vilkaissut niitä kertaakaan.

Onneksi törmäsin Harri Nykäseen, joka kertoi oikean ajan.
 

12.30 keskustelimme Harrin ja Ossin kanssa kotimaisesta rikossarjakuvasta, Finn noir- termin perimmäisestä olemuksesta ja minä muistelin kuka piirsikään Harrin suuresti fanittamaa Torpedo- sarjakuvaa.

"Jordi Bernet", hihkaisin kun olimme jo siirtyneet seuraavaan aiheeseen.

Oli mukava myös kuulla Ossin rikossarjakuva- vaikutteista ja hypistellä hänen Nimettömien hautojen maa- albumin tekemiseen käyttämiään kyniä.

Sunnuntain haastattelussa meiltä kysyttiin myös henkilökohtaisia tärppejä ja vinkkejä messuille.

Itse suuntasin antikvariaattien pyörteisiin heti lauantaina, kun signeeraus oli saatu päätökseen, joten antikvariaatti- tarjonta kuului vinkkeihini.

Marvelin B- luokan "sankari" Foolkiller on saanut jälleen vuosien tauon jälkeen oman lehtensä ja minua kyseinen hahmo on aina kiehtonut.

Kyseessä on Punisherin häiriintynempi versio, ja löysinkin yhden numeron Foolkillerin minisarjasta vuodelta 1991.

Myös kaikki Punisher- numerot jotka löysin tarttuivat mukaan. Mukana oli Conanista tutun Gary Kwapiszin piirtämä lehti.

Myös puuttuva Verta ja väristyksiä- lehti (1/88) lähti hyllyäni koristamaan.

Peter Milliganin ja Leandro Fernandezin The Discipline edusti sarjakuvapinoni tuoreempaa laitaa. Stoori vaikutti mielenkiintoiselta ja Fernandezhan on ennestään näyttänyt kyntensä Punisherin ja Wolverinen sivuilla.

Kuvittajan arki on yleensä yksinpakertamista ja onkin ilo käydä messuilla ja festareilla tapaamassa lukijoita ja kollegoja. On ilahduttavaa tavata lukijoita silmästä silmään ja keskustella piirtämisestä, tulevista projekteista ja muustakin.

Saada varmuus, että hei, tuolla on ihmisiä odottamassa seuraavaa teosta, anna mennä vaan.

Kun istuin bussissa matkalla kotiin, mieleni valtasi tuttu haikeus. Tekisin kyllä mielelläni enemmänkin esiintymisiä, niistä saa voimaa uusiin koitoksiin ja moneksi päiväksi (tai kuukaudeksi) tavattoman hyvän mielen.

 Kiitos kuuluu jälleen lukijoille, mutta myös Harrille, Ossille ja erityiskiitos luottotiimilleni, joita ilman meikäläinen olisi aina, kaikkialla, koko ajan hukassa: Hannalle, Samille ja Karolle.


Kiitos koko Arktisen Banaanin väelle, jotka ovat tehneet syksystä 2016 kotimaisen rikossarjakuvan syksyn.

He ovat tehneet kaikkensa, että Raid ja Nimettömien hautojen maa ovat pysyneet ihmisten huulilla ja että lukijat ovat löytäneet kyseiset teokset.

Tämän isommin ei kotimaisen rikossarjakuvan lanseerausta voi Suomessa tehdä ja mukavaa olla mukana.