torstai 28. marraskuuta 2013

Working & Garth Ennisin Preacher Tv- sarjaksi

Viime aikoina olen kokeillut erilaisia työskentelytapoja vain huomatakseni, että vanhassa vara parempi.













Walking Dead- tv-sarjasta tuttu AMC- kanava on puuhailemassa minulle tärkeimmästä, ei supersankarisarjakuvasta, Preacherista televisiosarjaa.




Sarjakuvasta on ollut tekeillä tv-sarja ties kuinka monta vuotta. Laatukanava HBO kieltäytyi pitkien neuvottelujen jälkeen, koska he pitivät sarjaa liian väkivaltaisena.

Tuolloin Jesse Custerin rooliin oli kiinnitettynä X-Menistä tuttu, James Marsden.




Koomikko Seth Rogen on viime aikoina twiitannut arvoituksellisia lauseita ja henkilöitä Twitteriin...




Onko Rogen hyppäämässä Custerin saappaisiin,  toimiiko hän tuottajan roolissa vai onko hän kenties...

Arseface...Tuo kaikkien rakastama Kurt Cobain- fani numero ykkönen.





Preacher oli ensimmäinen kosketukseni niin sanottuun aikuisten sarjakuvaan kun siihen Tampereen Kukunorin hyllyillä ensimmäistä kertaa törmäsin.

Aloitin Preacheriin tutustumisen Preacher- spesiaaleista, jotka suurin piirtein räjäyttivät yläasteikäisen tajuntani väkivallalla, mielenkiintoisilla ja monirakenteisilla hahmoilla ja noh, kiroilulla.







Sarjakuvan härski kieli oli niin siistiä, että hihitellen oli luettava jokainen puhekupla yhä uudelleen. Spesiaalien jälkeen siirryin yksittäisiin lehtiin, joista Dixie Fried- albumiin kootun juonijatkumon keräsin miltei kokonaan.

Nyt olen aloittanut Preacherin yhdeksän kokooma-albumin lukemisen uudelleen. Olen kolmannen albumin, Proud Americansin puolessavälissä ja pakko se on myöntää. Edelleen nauran härskeille jutuille ja nautin sarjakuvasta enemmän kuin olen nauttinut yhdestäkään elokuvasta sanotaanko vaikka kymmeneen vuoteen.




Tv- sarjasta minulla on ristiriitaiset tunteet. Toisaalta iloitsen asiasta, mutta paljon voi mennä vielä pieleen, sillä Preacher ei käänny kivuttomasti paperilta ruudulle, se on varma.








keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Risingshadow.fi- Arvostelu


Risingshadow on Suomen suurin scifi- ja fantasiakirjallisuuteen keskittynyt sivusto.

Ville- Markus Nevalainen arvosteli Yö Huutaa Armoa- albumin:

"Suomalaisen piensarjakuvakustantaja Mustan ritarin julkaisema Yö huutaa armoa on kahden suomalaisen tekijän noir-tyylinen rikossarjakuva, jossa Länsi-Italiaa kohtaa armoton sarjamurhaaja. Naiset ovat kauniita ja uhkearintaisia, veitset teräviä ja elämän kuluttaman etsivän on löydettävä murhaaja ennen kuin ruumiita kasautuu liiaksi. Parasta antia onkin kirjan alku, jossa kunnolla revitellään noir-meiningillä: kuvista voi lähes haistaa tupakan savun ja kuulla etsivän karheasti mörisevän ääneen.

Kirjan juoni porskuttaa vakaasti eteenpäin. Uhreilta ei säästytä eivätkä etsivät ole mitään alansa huipputekijöitä. Mysteeriä on hauskaa seurata sivusta, mutta mitä pidemmälle päästään, sitä enemmän alkaa tuntua, että juoni on varsin pinnallinen. Tapahtumat hyppivät haluamaansa suuntaan eikä montaakaan asiaa pohjusteta kunnolla. Tapahtumista haluaisi tietää tietää enemmän ja päästä syvemmälle rikosten sisään.
Noin puolessa välissä kirjaa lukijan kasvoihin isketään lapiolla. Juonenkäänne on toki yllättävä, mutta ilman pohjustusta ja selittämistä se ei toimi, vaan vaikuttaa pelkästään hämmentävältä. Tästä johtuen kirjan loppukin tuntuu hieman sekavalta aina viimeisiin kysymysmerkkeihin asti. Perusteellisella pohjustamisella tarina olisi voinut toimia keskeisen käänteen jälkeenkin.

Kirjan kuvitus on valitettavan epätasaista. Hahmojen kasvot muuttuvat vähän väliä, eikä heitä erota tarpeeksi selvästi toisistaan. Hahmot ovat muutenkin usein vain keskinkertaisen näköisiä, mikä vie lukijan huomiota pois itse tapahtumista. Sen sijaan taustamaisemat on tehty hienosti ja Länsi-Italia on saatu ikuistettua tyylikkäästi. Yksi suuri häiriötekijä on puhekuplien tekstitys: sanojen koko vaihtelee ruudusta riippuen ja fontti nousee esiin liian selvästi ruuduista. Asettelusta paistaa läpi, että kirjaimet on siihen erikseen koneella laitettu.

Yö huutaa armoa on nopea välipala Länsi-Italian maisemissa. Siinä on paljon hyviä ideoita ja noir-tyyli on mehukasta, mutta lopputuloksessa on silti paljon parannettavaa. Kokonaisuus jääkin vain nopeaksi selattavaksi."

lauantai 9. marraskuuta 2013

Mustahuulipoijaat


Mustahuulipoijaat- strippisarjakuvan kahdesta hevarikaveruksesta tein tuotteliaana kesänä 2003.

Lähetin sarjakuvaani maan johtaviin musiikkilehtiin, mutta en saanut yhdeltäkään vastausta. Nyt hieman yli kymmenen vuoden jälkeen julkaisen Mustahuulipoijaat kokonaisuudessaan, mukana myös kaksi sunnuntaisivua(?!).

Pienenä triviana lyhythiuksinen kavereista näyttää minulta tuona kesänä ja seuraavana kesänä näytinkin pitkätukkaiselta jäpikältä...

...Ja kyllä, käytin verkkopaitoja enkä ole yhtään ylpeä siitä. Nahkahousuja myönnän sovittaneeni kaupassa.

Tässä kolme ensimmäistä strippiä, olkaa hyvät...







tiistai 5. marraskuuta 2013

Yö Huutaa Armoa Claudio- Patsas


Helsinkiläinen Headhunterstore valmistaa custom made- patsaita ja replicoita ja myy kaikkea muuta hauskaa ja mielenkiintoista.

http://headhunterstore.weebly.com/





Yö Huutaa Armoa- albumin käsikirjoittaja Hannu Kesola tilasi firmalta Claudio- patsaan ja se oli näytillä Helsingin Sarjakuvafestareilla Musta Ritari kustannuksen myyntipöydässä.





Yö Huutaa Armoa- albumi on myynnissä Mustan Ritarin verkkokaupassa ja hyvinvarustetuissa kirjakaupoissa ja antikvariaateissa kautta maan.

http://mustaritari.fi/kustannus/





sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Comic Book Men: Season 2



Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Television parhaimman reality- sarjan toinen kausi starttasi Jenkeissä viime vuoden lokakuussa, mutta aloitin kauden katsomisen vasta viime viikolla.




Sarja kertoo elokuvaohjaaja Kevin Smithin omistaman, Jay and Silent Bob`s Secret Stash- nimisen sarjakuvakaupan arjesta. Kaupassa työskentelee kolme myyjää ja Alan Moorelta näyttävä Brian hengaa mukana.

Brian ei ole Waltin, Miken tai Mingin kaltainen, populaarikulttuurin tietopankki ja tästä asettelusta väännetään vitsejä melkein joka jaksossa. Brian suhtautuu hieman toisin kaupassa tapahtuviin asioihin.





Ensimmäinen kausi koostui kuudesta tunnin pituisesta episodista, toiselle kaudelle jaksoja on siunaantunut 16 puolen tunnin jaksoa.



Asiakkaat kiikuttavat dollarin kuvat silmissä Secret Stashiin  taas mitä erikoisempia keräilyesineitä ja leluja, custom made Wolverine- kynsistä, jättimäiseen Millennium Falcon- replicaan.




Tällä kaudella herrojen populaarikultttuurista aivan kaiken tietävä apuri, Robert saa enemmän ruutuaikaa. Miehen tietämys on kyllä aivan omaa luokkaansa, ja eräässä jaksossa käy ilmi, ettei Robertin tietämys ulotu vain populaarikulttuurin alueelle. Voi vain ihmetellä miestä.



Myös Stan Lee tavataan kahdessa jaksossa. Pojat kerääntyvät myyntipöydän eteen kyselemään kiperiä kysymyksiä Stanin urasta ja luomuksista.

Kaikkein kiperimmän kysymyksen esittää Brian, joka kysyy miksi hänellä on niin huono tuuri naisten suhteen.


Eräässä jaksossa asiakas halusi myydä G.I.Joe (eli Suomessa Action Forcena tunnetun figuurisarjan ja sarjakuvalehden) Display Casen vuodelta 1982 ja Cobra Night Raven- hävittäjän.




Vaikka Display case oli täytetty figuureilla, Walt ei innostunut laukusta yhtään. Häntä kiinnosti Night Raven, jonka hän osti. Muistaakseni.


Minä huusin Waltille ruudun toiselle puolelle, että unohda Night Raven ja osta salkku, niin tyylikkäältä se näytti.





Mahtaakohan ketään tietää, myytiinkö salkkua Suomessa? Onko vaikka herra Liuksella tietoa asiasta?







Walking Dead on maailmalla ilmiö ja sarjakuvan ensimmäisen numeron ensimmäisestä painoksesta maksetaan hurjia summia.



Asiakas kiikuttaa Walking Deadin kyseisen numeron pojille arvioitavaksi toiveikkaana, mutta pettyy kun kuulee, että Secret Stashin käsitys lehden markkina-arvosta ei ihan vastaa netin vastaavaa.  

Jenkeissä Comic Book Meniä esitetään AMC- kanavalla heti Walking Dead- sarjan jälkeen.





Tämä oli vain pintaraapaisu Comic Book Menin toiseen kauteen.


Sarjan toinen kausi ei ihan päässyt yllättämään niin kuin ensimmäinen, mutta niinhän käy kaikille sarjoille. Ensimmäistä kautta katsoin runsas vuosi sitten aivan täpinöissäni huudellen VAU- kommentteja.

Comic Book Men on silti parasta realityä mitä televisiossa on nähty ja toivottavasti se saadaan joskus vielä Suomeenkin.